"Sekin on pian sanottu. Sinä olet herra Helmiaho, tämän maatalon omistaja, ja nämät herrat ovat minun hyviä ystäviäni, herrat Rankko ja Veijo, jotka ovat tulleet jotakin sinulta ehkä ostamaan."
Helmiaho tarkkasi äskentulleita ja huomautti:
"Haluan ensin oppia heitä tuntemaan ennenkuin teen heidän kanssaan kauppaa. En ole heitä vielä koskaan nähnyt."
"Saat ihan levollisesti ottaa heidät vastaan: sanoinhan minä heitä ystävikseni."
"Oliko se täyttä totta, vai kohteliaisuuttako.
"Täyttä totta."
"No sitte olette tervetulleita luokseni."
Hän ojensi kätensä Rankolle ja sitte neekerille, pyytäen heitä istumaan.
"Hevoset ensin, herrani", sanoi Rankko. "Tunnettehan te lännen miehen ensi velvollisuuden."
"Aivan oikein! Huomaan teidät kunnon pojiksi siitä, kun pidätte huolta elukoistanne. Koska taas aiotte lähteä?"