"Meidän täytyy ehkä viipyä täällä pari päivää, sillä odotamme hyviä tovereita."
"Viekää siis hevosenne asuinrakennuksen taakse ja huutakaa Herkulesta, neekeriä. Hän on mielellään teidän käytettävänänne."
Molemmat noudattivat kehotusta. Helmiaho katsoi heidän jälkeensä, pudisti päätään, ja sanoi Veri-Revolle:
"Kummallisia miehiä sinä tuot mukanasi. Ranskalaisen ratsumestarin ja mustaihosen, viidenkymmenen vuotiaan herran, jolla on kameelikurjen sulka hatussa. Se on kummallista täällä lännessäkin."
"Älä anna pettää itseäsi, vanha ystäväni! Tahdon mainita yhden ainoan nimen ja sinä olet heitä uskova. He ovat Vanhan Kovakouran tuttuja ja odottavat häntä täällä."
"Mitä puhutkaan? Onko se totta?" huusi tilanomistaja. "Tuleeko Vanha
Kovakoura tänne Helmiahoon?"
"Tulee hän."
"Keneltä sen olet kuullut? Heiltä itseltäänkö?"
"Ei, Paksu Paavo Pippuri sen sanoi."
"Oletko hänetkin tavannut? Olemme vaan kerran ennen olleet yhdessä, mutta tahtoisin mielelläni taas nähdä hänet."