"Saat pian nähdä hänen. Hänkin tulee tänne. Hän kuuluu siihen seurueeseen, jota nämät kaksi täällä odottavat."
Helmiaho veti muutaman sauhun puolisammuneesta piipustaan; sitten huudahti hän ilosta säteilevin kasvoin:
"Mikä uutinen! Vanha Kovakoura ja Paksu Paavo! Se on ilo ja kunnia, jolle kyllä ymmärrän arvon antaa. Minun täytyy heti mennä kertomaan vanhalle Eevalleni, että — — —"
"Odotas vähän", sanoi Veri-Repo asettuen hänen tiellensä ja tarttuen häntä käsivarteen, "ensin tahdon kuulla, mitä on tapahtunut tuolla aavikolla!"
"Rikos tietysti", vastasi Helmiaho, kääntyen hänen puoleensa. "Kuinka kauvan olet poissa ollut?"
"Lähes kaksi viikkoa."
"Silloin sinä et nähnyt täällä minun luonani niitä neljää perhettä, jotka aikoivat aavikon yli. He lähtivät täältä viikko sitten, mutta eivät ole vielä tulleet perille. Walli, kauppias, on tullut sieltä tännepäin. He olisivat hänet kohdanneet."
"Olivatko viitat kunnossa?"
"Eivät olleet. Jos hän ei jo kaksikymmentä vuotta niin hyvin olisi tuntenut tuota autiota aavikkoa, olisi hän ollut hukassa."
"Missä hän on?"