"Hän on levolla tuolla ylhäällä kamarissa. Hän oli tullessaan ihan näännyksissä; ei kuitenkaan huolinut ruuasta, vaan meni heti maata."
"Minun täytyy, hänen väsymyksestänsä huolimatta, mennä häntä herättämään. Hänen täytyy kertoa minulle."
Nuorukainen kiiruhti, mieli kuohuksissa, tiehensä ja katosi huoneisiin. Isäntä istui polttamaan piippuansa. Hän ravisti päätään ihmetellen nuorukaisen kiirettä, mutta sitten näytti hän sangen tyytyväiseltä. Syy siihen oli helposti huomattavissa sanoista, joita hän itsekseen supatti:
"Paksu Paavo! Hm…! Ja Vanha Kovakoura itse! Hm…! Ja semmoiset miehet tuovat vaan kunnon ihmisiä mukanansa Tännehän tulee kokonainen seurue. Hm… Mutta pitäisihän minun sentään kertoa Eevalleni, että…"
Hän nousi, ilmoittaaksensa vaimolleen iloisen uutisen, mutta pysähtyi samassa, sillä Rankko tuli juuri nurkan takaa hänen luokseen.
"No, hyvä herra, löysittekö neekerin?" kysyi Helmiaho häneltä.
"Löysin", vastasi Rankko. "Veijo on hänen luonaan ja heille minä jätin hevoset. Minä kiirehdin heti luoksenne, lausuakseni suuren iloni siitä, että saan tavata virkaveljen."
Hän puhui englantia, jota kieltä tähän asti yksinomaan oli käytetty.
"Virkaveljen?" kysyi uutisasukas. "Missä niin?''
"Täällä! Tarkoitan tietysti teitä."