"Astukaa alas!" huusi hän toisille. "Koska me tulemme pimeästä, eivät he ole vielä meitä nähneet, vaikka me näemme heidät. Meidän hevostemme tulee laskeutua maata. Mutta samassa kun taas istun satulaan, tulee teidän tehdä samoin."
He tottelevat hänen käskyänsä.
Vanha Kovakoura oli viisaasti valinnut pienen, varjoisen notkon. Kun hevoset makasivat ja miehet olivat niitten viereen kyykistyneet, ei valosta tullut ratsastaja voinut nähdä pimeydessä olioita ennenkun hän oli ihan lähellä heitä.
Etumainen ratsastaja oli nyt ehkä noin kuudensadan askeleen päässä heistä; toinen seurasi noin kolmensadan askeleen päässä ja ne muut kuusi samalla välimatkalla hänestä.
"Mitä heille teemme? Ammummeko heidät kuoliaaksi?" kysyi Helmiaho.
"Emme, he eivät ole tehneet meille mitään pahaa, enkä minä vuodata verta ilman pätevää syytä. Ainoastaan tuon ensimäisen vainoojan kanssa tahtoisin pari sanaa puhua. Antakaa minun ensin toimittaa asiani yksinäni. Teidän ei tarvitse sillä aikaa tehdä muuta kuin ajaa nuo muut kuusi pois."
Hän irroitti lasson vyötäisistään. Toisen pään, jossa oli solmu, kiinnitti hän satulannuppiin. Toisessa päässä oli rengas ja siitä teki hän niin suuren silmukan, että se ulettui heittää ihmisen pään ympäri. Muun osan tuota viisisäistä ja noin 12 metrin pituista hihnaa kietoi hän etusormen ja peukalon välitse kyynäspään ympäri kiemuroihin, jotka hän piti vasemmassa kädessään ja oikeassa kädessä oli hänellä ensimmäinen vetosolmu, siten että hän piti rengasta etusormella ja peukalolla.
Näin hän oli äkkiä valmis, ennenkuin ensimmäinen ratsastaja saapui.
Tuliat suuntasivat suoraan notkoa kohti.
Nyt kuului jo ensimmäisen hevosen kavioitten kopse. Se oli korkea musta hevonen. Ratsastajalla oli päässään valkoisen puhvelin pääkallo ja siitä riippui takkuinen talja hevosen kupeen alapuolelle. Hänen kasvonsa olivat niin syvällä pääkallossa, ettei niitä ollut mahdollinen tuntea.
Kun hän oli noin kymmenen askeleen päässä notkosta, nousi Vanha Kovakoura pystyyn. Ratsastaja huomasi hänet heti, mutta ei saanut hevostansa pysähtymään ennenkuin ihan Vanhan Kovakouran edessä.