"Pysähtykää! sanoin", käski metsästäjä. "Tahtoisin vähän lähemmältä katsella teidän intiaaninaamaanne, kuka tietää, mitä sen takana piilee."
"Sitten, jahka minulle paremmin sopii."
Ja niin hän kiiti pois. Mutta Vanha Kovakoura lähti häntä takaa-ajamaan.
Kun ratsastaja oli lausunut viimeiset sanansa ivallisella äänellä, ryntäsi nuori komankhi pystyyn.
"Uh!" huudahti hän. "Tuo oli erään kalpeakasvon ääni, jonka minä tunnen. Terässydämmelläkin on tuolle miehelle jotakin sanottavaa."
Hän nosti aseensa ja tähtäsi; kuitenkin laski hän sen heti ja sanoi:
"Vanha Kovakoura sai hänet jo kiinni."
Karkuri oli päässyt tuskin kymmenen hevosen askelta pakoon, kun jo Vanha Kovakoura oli hänen kintereillään, heitti paulan neljä, viisi kertaa ympäri ja viskasi sen ratsastajaa kohti. Hihna liukui helposti kiemuroista, joita Vanha Kovakoura piteli höllinä vasemmassa kädessään ja paula lankesi lujasti karkurin kaulaan. Heti pysäytti Vanha Kovakoura hevosensa. Kun lasso oli kiinni satulannupissa, juoksi hihna pian loppuun, paula vetäytyi tiukemmasti ratsastajan kaulan ympäri ja tämä temmattiin satulasta. Samassa hyppäsi Vanha Kovakoura maahan ja kiiruhti hänen luokseen. Maassa makaava mies ponnisteli turhaan, päästäkseen lassosta irti.
Tällävälin olivat ne muut kuusi ratsastajaa lähestyneet; he olivat valko-ihosia. Vanhan Kovakouran kumppanit olivat silloin antaneet hevosensa nousta maasta ja äkkiä astuneet satulaan. Nuo kuusi miestä hämmästyivät, tahi oikeastaan peljästyivät, kun he noin äkkiä näkivät edessään lukuisamman joukon ratsastajia, kuin mitä heitä oli. He väistyivät sivulle, päästäkseen ohi. Mutta silloin huomasivat he että eräs heidän joukostaan, luultavasti heidän johtajansa, temmattiin lassolla hevosen selästä. He tunsivat itsensä kykenemättömiksi häntä auttamaan ja pakenivat sentähden täyttä laukkaa kaikille suunnille.
Tämän viime tempun tekivät he vaikeuttaakseen takaa-ajamista; mutta ei kenenkään mieleen juolahtanut lähteä heidän jälkeensä. Eihän Vanha Kovakoura ollut sitä tahtonut; ja sitäpaitsi osoitti heidän pakenemisensa, ettei heillä ollut hyvä omatunto. He saivat siis esteettömästi paeta ja miehet menivät katsomaan näitten maassa rimpuelevaa johtajaa.