Komankhi astui esille. Mies katseli häntä ja sanoi:
"Tuota ihmistä en tunne."
"Älä valhettele, konna!" ärjäsi Timi hänelle. "Ehkä et tunne minuakaan, etkä veljeäni? Ettekö ole hyökänneet näitten syyttömien komankhien kimppuun, tappaneet toisen ja vainonneet toista, kunnes meidän onnistui viekotella teidät harhateille. Olemme sitten ajaneet teitä takaa ja viisaasti teit, kun nyt juoksit suojaan meidän syliimme. Siten säästit meiltä paljon vaivaa, ja älä luulottelekaan pääseväsi nyt luikertelemaan valheilla pois. Tunnusta siis muitta mutkitta syyllisyytesi!"
"En tiedä mitään syytä", vastasi vanki, hampaitaan kiristäen.
Silloin laski Vanha Kovakoura kätensä raskaasti hänen olalleen ja lausui:
"Te näette nyt miten asiat ovat, ja luulen teidän kuulleen, ettei minun kanssani ole leikittelemistä. Mitä aiotte tehdä siirtolaisille, joita tuon hurskaan Topias Taivolan piti viedä Ljaano estakaadon yli? Missä nuo ihmiset nyt ovat, ja miksi sytytitte kaktuspensaat tuleen? Jos näihin kysymyksiin vastaatte todenperäisesti, saatte lempeän tuomion."
Mies oli kuitenkin siksi paatunut, että hän lupauksesta huolimatta pysyi valheessa kiinni.
"En tiedä, mitä tahdotte. En tunne tuota intiaania, enkä noita isonokkaisia miehiä, vielä vähimmin tunnen Topias Taivola-nimistä miestä. En myös tiedä mitään siirtolaisista."
"Mistä syystä vainositte Erämaan Henkeä?"
"Henkeä? Juttuja! Mies on konna, joka ampui erästä joukostamme kuulan keskelle otsaa."