Hän pysähtyi ennenkun hän mainitsi tuon nimen, ikäänkuin tarvitsisi hänen sitä miettiä. Se herätti huomiota. Tietäneehän toki palvelia isäntänsä nimen. Baumann ei sanoilla ilmaissut epäilyksiänsä, vaan kyseli edelleen:
"Ja te olette herra Montanon ylipaimenia?"
"Onko hänellä useita muita ylipaimenia?"
"Ei ole, me olemme ainoat."
"No hyvä", sanoi nyt metsästäjä. "Tahdon siis vastata edelliseen kysymykseenne ja suoraan sanoa, että teidän kasvonne eivät minua miellytä."
Molemmat mejikkolaiset tarttuivat heti veitseen.
"Herra, tuo oli suora häväistys. Äsken se ei ollut niin suora, sentähden me vaieten jätimme sen sikseen."
"Saatte sen nyt kuitenkin kärsiä. Olen tottunut sanomaan jokaiselle, mitä hänestä ajattelen, enkä aio tehdä mitään poikkeusta teistä."
"No, antakaa sitten kuulla, mitä meistä ajattelette!"
Baumann veti revolverin vyöstänsä ja oli sen kanssa leikkivinään, poikansa teki samoin; sitten hän vastasi: