Näitä syödessä yllätti yö ja miehet sytyttivät tulen. Polttopuita löytyi runsaasti.
Paitsi päivän ja yön vaihdos oli toinenkin muutos tapahtunut. Korkeat kallionseinät erottivat umpilaakson tasangosta, laakson kolme seinää sulkivat tien niiltä ilmavirroilta, jotka tasangolla pääsivät täyteen voimaansa kehittymään. Ainoastaan neljänneltä sivulta, siitä mistä ameriikkalaiset ja mejikkolaiset olivat tulleet, saattoi ilmavirta päästä laaksoon ja tämäkin oli mahdollista ainoastaan silloin, kun tuuli puhalsi juuri tältä suunnalta ja oli kyllin vahva pääsemään laakson alaosasta sen yläosaan.
Juuri pimeän saapuessa huomattiin ilmanvetoa yllämainitussa suunnassa. Se nousi tietysti kallionseinämiä ylös ja ainoastaan vähäinen osa siitä pääsi läpäisemään sitä ahdasta halkeamaa, jonka äskentulleet päivällä olivat keksineet ja josta pääsi laaksosta aavikolle. Tämä ilmanveto ei ollut mikään puuskatuuli, vaan se kävi tasaisena; se oli selvästi huomattavissa, eikä kuitenkaan saattanut tulta leimuamaan. Se ei synnyttänyt mitään ääntä ja kuitenkin oli se korvin käsiteltävissä. Tämän puhaltaessa hengittivät keuhkot toisin kuin ennen, mutta oliko se helpompaa vai raskaampaako, ei, kumma kyllä voitu sanoa.
Kaktus-viikunat olivat syödyt ja Martti Baumann meni noutamaan lisää.
Tuskin oli hän päässyt pensaitten läpi, kun muut kuulivat hänen sanovan:
"Mitä tuo on? Tulkaa tänne, herrat. Tuommoista en ole koskaan nähnyt."
He noudattivat hänen kehotustaan. Päästyään, pensaitten läpi, näkivät he sangen hämmästyttävän näyn. Koko umpilaakso oli pilkkopimeä, sillä vähäinen tuli ei ulottunut pensaitten läpi; mutta siinä, missä kaktukset kasvoivat näkyi lukuisia vaaleita, värittömiä liekkejä. Jokainen näistä kasvikunnan kynttiläjaloista oli näitä liekkejä täynnä. Se oli ihmeellinen, aaveentapainen näkö.
"Mitä tuo saattaa olla?" kysyi Viinanen.
"En ole koskaan ennen tuommoista nähnyt", vastasi Välttäri. "Tuota saattaa ruveta pelkäämään."
Samassa hetkessä kuului syvä, voimakas ääni heidän takanansa pensastosta, siis tulen ääreltä, jossa olivat istuneet ja jossa ei ollut muita ihmisiä kuin he itse, lausuvan:
"Ne ovat Ko-harstesele-yato, suuren Hengen liekit, jotka hän sytyttää, tahtoessaan varoittaa lapsiaan."