"Molemmista on minun kiittäminen erästä suurinta roistoa, mikä on löytynyt, ja ehkä vieläkin lännessä löytyy, nim. Voro-Repoa."
"Vai niin, häntäkö. En ole nyt pitkään aikaan kuullut miehestä mitään, mutta toivoisin että hän joutuisi tielleni."
"Oletteko tekin olleet hänen kanssaan tekemisissä?"
"Kyllä. Hän varasti rahani ja niine kaikki säästöni. Silloin nimitti hän itseänsä Velhoksi, mutta sitten sain kuulla yhtä ja toista, josta päätin, että hän oli tuo kuuluisa Voro-Repo. En päässyt koskaan hänen jäljilleen, mutta äskettäin kuulin Uudessa Mejikossa, että hän ehkä vielä elää. Hän on ottanut nimen Topias Taivola, ja tekeytyen hurskaaksi mormooni-lähetyssaarnaajaksi, hän on myös tahtonut houkutella erästä matkustajaseuruetta ulos Ljaano estakaadolle. Eräs näistä kuuluu kuitenkin tunteneen hänen, jolloin hän äkkiä katosi."
"Kuolema ja kirous! Jos minä sentään olisin ollut mukana! En totisesti olisi häntä päästänyt pakenemaan; vaan olisin räjähyttänyt kokonaisen ruutitynnyrin hänen päähänsä. Minua melkein haluttaisi viipyä täällä vähän kauvemmin, koska hän oleskelee näillä seuduin. On minullakin asia hänen kanssaan suorittamatta."
"Oliko henkenne vaarassa?"
"Oli, sekä henkeni että omaisuuteni." Tuo tapahtui Timpa-Torkin luona Koloradossa. Tulin Aritsoonasta, jossa kullankaivajana olin Limestone-Springsen luona tehnyt hyviä kauppoja, ja muassani oli aimo pakka pankin seteleitä, jotka olin kultasannasta vaihtanut. Matkalla yhtyi minuun eräs satimien asettaja; hän oli matkalla Fort Abreyhyn, Arkansaassa. Tämän miehen ulkomuoto ja käytös herätti minussa luottamusta, ja hänen seuransa oli minulle tervetullut, kun ei kukaan juuri mielellään matkusta villissä lännessä yksinänsä.”
"Ette suinkaan vaan kertoneet kuljettavanne rahoja mukananne?"
"Ei tullut kysymykseenkään, mutta hän lienee sen arvannut, sillä eräänä yönä yllätin hänet, kun hän varovasti tutki taskujani, jolloin kumminkin onneksi heräsin. Hän selitti asian siten, että minä olin nukkuessani ähkinyt, ja että hän oli aikonut avata takkini, jotta voisin helpommin hengittää. Tietysti en häntä uskonut, vaan olin tästä hetkestä tarkasti varuillani. Millä mielellä minä olin, saatte ajatella."
"Kyllä tietysti! Olla tämmöisen hirtehisen kanssa yksin erämaassa! Kun tahtoo ja tarvitsee nukkua, mutta kuitenkin täytyy suunnata kaiken tarkkaavaisuutensa siihen, ettei joutuisi alakynteen. Se on vaikea tehtävä. Yksi puukonpisto, kuula — — — ja henki sekä omaisuus ovat poissa?"