"Kuulkaa, älkää käyttäkö sitä sanaa väärin! Se on araapialainen taikasana ja merkitsee: piru on merrassa. Senkaltaisten taikasanojen käyttämisessä tulee olla hyvin varovainen, sillä eipä tiedä, mitä niillä loihtuu esiin. Ajatelkaas kuinka kävi kuuluisalle Tshingiskaanille ja hänen kolmellesadalle sparttalaiselleen!"
"Kuinka hänen kävi?" kysyi tilanomistaja uteliaasti, ihmetellen mitä nyt seuraisi.
"Hän oli heidän kanssaan Gibraltarin salmessa, kun Tsherkessit aikoivat hyökätä linnoitusta vastaan. Kun hänellä oli näin vähän väkeä, kutsui hän Endorin noita-akan avuksensa. Hän istui nyt tämän ynnä väkensä kanssa erään padan ympärille, johon heitettiin kaikellaisia ruohoja ynnä elehvantinjalkoja. Varmaankin tuli heille joku erehdys, sillä äkkiä halkesi pata ja Tshingiskaani kaikkine sparttalaisineen lensi ilmaan. Hän lensi muita korkeammalle ja huomasi silloin, että maa hänen allansa pyöri akselinsa ympäri, jolloin hän hepreaksi huudahti: 'O sancta simplicius!' joka merkitsee: ja sittenkään se ei liikahda."
Silloin ei Helmiaho voinut itseään kauvemmin pidättää. Hän kavahti pystyyn ja puhkesi raikuvaan nauruun. Ontuva Rankko yhä hännystakissaan ja amatsoonihatussaan täytenä totena puheli tämmöistä sekamelskaa — se oli liian hullunkurista.
"Mitä nauratte?", kysyi Rankko loukkaantuneena. "Luuletteko, vaikka olettekin virkaveljeni, voivanne rankaisematta — —"
Onneksi Veri-Repo tuli ulos asunnosta, joten Rankon puhe keskeytyi, muuten hän olisikin pitänyt jyrisevän nuhdesaarnan. Nuorukainen katseli Rankon tulistunutta naamaa ja kysyi:
"Mistä on kysymys? Mitä sinä lavertelet?"
(Hän puhui saksaa, kun hän kuuli Rankon tätä kieltä käyttävän). Tämä vastasi:
"Mistäkö syystä minä suuttunut olen? Siitä, että virkaveljeni täällä nauraa minua. Ja mistä syystä? Siitä ettei hän ole selvillä maailmanhistoriasta. Minä tässä vaivaan itseäni kertomalla tsherkessiläisten sotahistoriaa. Mutta hänellä ei ole ensinkään taipumusta keskiajan sotatemppuihin ja suunnitelmiin."
"Sotatemppuihin ja suunnitelmiin?" kysyi nuorukainen hämmästyen.