Hän katseli vierasta terävästi ja tutkivasti ja näytti siltä kuin olisi hän edessään nähnyt kaikkea muuta kuin jotakin mieluista. Mormooni kohotti katsettaan taivasta kohti, rykäsi ja virkkoi:
"Tosin minulla ei ole liiaksi tämän syntisen maailman aarteita, mutta ruuan, juoman ja yösijan voin kuitenkin maksaa. En tosin ollut ottanut lukuun tämmöistä laskua, sillä minulle kerrottiin Juhana Helmiahon olevan erittäin vieraanvaraisen."
"Vai niin, kuka teille semmoista kertoi?"
"Minä kuulin sen Tailorsvillen kauppalassa, josta tulen."
"Silloin on puhuttu totta, mutta on unohdettu kertoa, että olen vierasvarainen vaan niille henkilöille, jotka ovat tervetulleita luokseni."
"Enkö minä siis ole tervetullut?"
"Ette suinkaan."
"Mutta enhän minä ole teille pahaa tehnyt?"
"Mahdollista kyllä. Mutta kun katselen teitä, niin tuntuu siltä, kuin tulisi minulle tapahtumaan jotakin pahaa teidän kauttanne Älkää panko pahaksenne, herrani. Minä olen suorapuheinen mies. Teidän kasvonne — — teidän kasvonne — — niin, oikein kädestä tempaa kun niitä katselee. Tekisi mieli antaa teille korvapuustin."
Ei mormooni nytkään näyttänyt loukkaantuneelta. Hän koski kolmannen kerran hattuunsa ja sanoi lempeällä äänellä: