"Vanhurskaitten osana tässä maailmassa on joutua väärinkäsitetyksi. En voi mitään kasvoilleni. Jos ne eivät teitä miellytä, ei se ole minun syyni, vaan teidän."
"Vai niin. Mutta ette suinkaan suvainne sitä teille sanottavan. Jos joku niin suoraan ilmoittaisi minulle etteivät kasvoni häntä miellytä, saisi hän siinä silmänräpäyksessä maistaa minun kourastani naamaansa. Se on kunniantunnon puute, kun tyyneenä vastaanottaa semmoista. Muuten saan sanoa teille, etteivät kasvonne minulle epämieluiset ole, vaan te pidätte ne niin että se on minulle epämieluista. Ja lisäksi tuntuu kuin nuo eivät olisi todelliset kasvonne. Luulen että niissä on ihan toisellainen ilme, kun olette yksinänne. Lopuksi on teissä jotakin muutakin minulle vastenmielistä."
"Uskallanko kysyä, mitä tarkoitatte?"
"Sen teen kysymättännekin. Minulle on hyvin vastenmielistä, että tulette Tailorsvillestä."
"Mistä syystä? Onko teillä vihollisia siellä?"
"Ei ainoatakaan. Mutta sanokaa, mihin aiotte?"
"Ylös Prestoniin Red Riverin varrella."
"Hm. Käykö tämän kautta sitten oikotie?"
"Ei, mutta olen kuullut niin paljon hyvää ja rakastettavaa teistä kerrottavan, että sydämmestäni halusin oppia teitä tuntemaan."
"Älkää halutko sitä, herra Taivola, sillä siitä saattaisi koitua teille pahaa. Oletteko jalkaisin?"