"Olen."
"Teillä ei ole hevosta?"
"Hevosta ei ole minulla."
"Älkää yrittäkö petkuttaa minua. Te olette kätkeneet hevosen tänne johonkin ja minä epäilen, että teillä siihen ei ole niin ihan kunnialliset syyt. Näillähän main ratsastaa jokainen mies, jokainen nainen ja lapsi. Täällä ei pääse mihinkään hevosetta. Vieras, joka kätkee hevosensa ja sitten kieltää omistavansa hevosta, hänellä varmaankaan ei ole hyviä aikeita."
Mormooni pani kätensä ristiin ja lausui juhlallisesti: "Herra Helmiaho, minä vannon, ettei minulla ole hevosta. Minä käyn nöyrästi jalan maan läpi, enkä vielä milloinkaan ole istunut satulassa."
Silloin Helmiaho nousi rahilta, meni miehen luokse, laski kätensä raskaasti hänen olalleen ja lausui:
"Mies, noinko te puhutte minulle, joka monet vuodet olen täällä rajalla elänyt? Luuletteko minun olevan sokean? Näenhän minä, että olette ratsastaneet housunne kiiltäviksi sisäpuolelta, ja näen kannusten tekemät reiät saappaissanne, sekä — — —
"Se ei todista mitään, herra! keskeytti hänet mormooni. Olen ostanut saappaat vanhoina ja reiällisinä."
"Todellako? Kauvanko olette niitä käyttäneet?"
"Kaksi kuukautta."