"Minä käytin kaukoputkea."
"Hullutuksia, sinähän ammuit pyssyllä?"
"Tietysti. Mutta sitä ennen olin kaukaa tähystellyt putkellani, sekä teitä että kananpoikia. Tietysti minä heti valmistauduin esiintymään tuhattaiturina vieraillesi."
"Saanko kuulla millä tavalla?"
"Miks'ei, onhan se vaan leikkiä. — Pannaan aika panos karkeita raudanlastuja kuulan tahi haulin sijasta ja tähdätään niin, että laukaus sivaltaa siipilintua takapuolelta eteenpäin; tämä ajaa ja käristää kaikki höyhenet pois, jolleivät jo ole liiaksi vahvoja. Näet, ettei tarvitse tutkia noitatemppuja ollaksensa muka noita. Muuten tahdoin vaan esittää itseni näille herroille jonkunlaisella mahtipontisuudella; kananpojasta en välitä. Toivon suvaitsevanne minun istahtaa joukkoonne?"
"Sehän on luonnollista. Nämät molemmat herrat tässä ovat minun ystäväni, kuuluvat Vanhan Kovakouran tuttaviin ja odottavat häntä täällä."
"Vanhaa Kovakouraa?" sanoi Silmänkääntäjä-Reitto, kavahtaen pystyyn.
"Onko se totta?"
"On, ja Paksu Paavokin tulee tänne."
"Heleijaa! Sehän on paras uutinen, minkä kuulla voi. Olen kauvan toivonut saavani nähdä Vanhan Kovakouran, vaikka vaan kaukaakin, sillä semmoista miestä kuin häntä, ei voi lähestyä. Että toivoni nyt toteutuu, on minulle rakkaampaa, kuin jos löytäisin kultamaan. Minua suuresti ilahuttaa, että nyt tulin tänne."
"Samoin on sinua ilahuttava kuulla, että tämä herra on saksalainen.
Hänen nimensä on Rankko ja hän on minun — — —"