Hänen kasvonsa olivat päivettyneet ja, hänen nuoruudestaan huolimatta, ahavoittuneet. Otsan vasemmalta sivulta oikeaan silmään kävi punainen, leveä arpi, joka teki hänet sangen sotaisen näköiseksi Yleensä hän ei näyttänyt nuorelta, varttumattomalta, kokemattomalta henkilöltä. Raskas pyssy näytti tuntuvan hänelle höyhenkeveältä, tummat silmät olivat vakaasti vieraisiin kiintyneet ja hän istui satulassa niinkuin vanha mies.
"Good day, my boy!" (Hyvää päivää, poikani) tervehti Rankko. "Tunnetkos tätä seutua?"
"Very well", (sangen hyvin), vastasi hän, ivallisesti hymyillen, ehkä siitä syystä, että kysyjä oli häntä sinutellut.
"Tunnetko Helmiahoa?"
"Ay!" (kyllä).
"Kuinka kauvan saa ratsastaa sinne ehtiäksensä?"
"Mitä hitaammin, sen kauvemmin."
"Tuhat tulimmaista! näytät olevan pikapäinen, poikani!"
"Ehkä niinkin, minä en ole mikään mormoonisaarnaaja."
"Vai niin! Suo anteeksi! Olet ehkä vihoissasi siitä, että sinuttelin sinua?"