"Semmoinen ei juolahtanut mieleenikään. Jokainen puhutelkoon kuinka tahtoo, mutta tyytyköön sitten minunkin puheeseeni."
"Hyvä, sitten me sovimme! Minä pidän sinusta. Tässä käteni! Sinuttele sinäkin minua; mutta vastaa minulle asianmukaisesti. Olen vieras näillä seuduin ja aion Helmiahoon. Toivon, ettet opasta minua väärää tietä."
Hän ojensi kätensä nuorukaiselle, joka tarttui siihen ja hymyillen silmäili hännystakkia ja amatsoonihattua sekä vastasi:
"Konna on se, joka johdattaa muita harhaan! Sen olen itse saanut kokea. Minä ratsastan nyt juuri Helmiahoon. Tahdotteko seurata minua, niin tulkaa!"
Ratsu lähti taas liikkeelle ja toiset kaksi seurasivat häntä. He poikkesivat purolta ja ratsastivat nyt etelään päin.
"Me olisimme seuranneet puroa", huomautti Rankko.
"Olisitte sitäkin tietä Helmiahoon päässeet", vastasi poika, "mutta sieltä olisi ollut sangen pitkä matka; nyt pääsette kolmessa neljännestunnissa, mutta siihen olisi mennyt kaksi tuntia."
Olipa onni, että kohtasimme sinut. Tunnetko uutistalon omistajan?"
"Jopa hyvinkin hyvästi."
"Mimmoinen mies hän on?"