Molemmat ratsastajat olivat nuoren oppaansa kummallakin puolen. Tämä katsoi heitä tutkivasti ja vastasi:
"Jos teillä ei ole puhdas omatunto, niin älkää ratsastako hänen tykönsä, vaan kääntykää ennemmin takaisin!"
"Miksi niin?"
"Hänen terävä silmänsä keksii kaiken konnamaisuuden ja hän vaatii ankarasti kunniallista menoa."
"Se on minun mieleeni. Meidän siis ei tarvitse häneltä mitään peljätä?"
"Ei, jos olette kunnon miehiä. Hän on silloin valmis tekemään teille minkä palveluksen hyvänsä."
"Olen kuullut, että hänellä on kauppahuone."
"On niinkin, mutta hän ei tee kauppaa pelkän voitonhimon vuoksi, vaan palvellakseen luonansa vaeltavia lännen miehiä. Hänellä on joka lajia metsästystarpeita ja niitä hän myy niin helpolla kuin suinkin mahdollista on. Mutta se, josta hän ei pidä, ei saa häneltä mitään millään hinnalla."
"Hän siis taitaa olla sangen omituinen mies?"
"Eikä sitten; mutta hän koettaa kaikin tavoin pysyä erillään semmoisista ihmisistä, jotka laittavat lännen epävarmaksi. Minun on muuten suotta kuvailla häntä teille, sillä pian saatte itse häneen tutustua. Ainoastaan yhden asian kerron teille, asian, jota kenties ette heti ymmärrä ja jolle ehkä naurattekin: hän on saksalainen syntyään. Ja sillä on sanottu kaikki."