"Saakeli olkoon!", kirosi vieras. Hän seisoi muutaman silmänräpäyksen kauhusta liikkumatonna. Sitten päästi hän mahtisanan, jota ei voi kertoa, ja hyppäsi sivulle, paetaksensa.
"Pysähdy!" huusi neekeri, "minä ampuma."
Hän ampui, mutta ampui toinenkin.
Se lyhyt hetki, jolloin hänen vastustajansa oli seisonut liikkumatonna, oli ollut tarpeeksi Veri-Revolle ehtiäkseen nostaa aseensa. Hän laukasi niin pian, kuin jos hänen ei tarvitsisi ensinkään tähdätä, kääntyi sitten ympäri, tarttui kukkaroon, jossa ampumavarat olivat, ladatakseen uudestaan, niinkuin näillä seuduin oli tapana ja sanoi:
"Hän on osansa saanut. Mene sinne, Rankko, saat nähdä reiän keskellä otsaa!"
Hän kääntyi selin sinnepäin, missä vastustajansa oli seisonut ja hänen äänensä oli niin levollinen kuin olisi hän ollut ihan jokapäiväisissä toimissaan.
Rankko ja Helmiaho kiirehtivät sinne, mihin vieras oli kaatunut. Veri-
Repo seurasi heitä hitaasti, sittenkun hän oli ladannut.
Silloin kuului sieltä neekerin voitonhuudot:
"Mikä rohkeus! Mikä urhoollisuus! Masser Veijo ampuma kuoliaaksi koko iso konna. Tässä mies maka, eikä liikkuma paikaltaan. Katso, Massa Helmiaho ja Massa Rankko, Masser Veijon luoti osu keskelle otsaa. Siinä olla reikä koko pään läpi. Masser Veijo olla urhoollinen lännen mies. Hän hyvin helposti voittama tuhannen vihollista."
"Niin sinä olet erinomainen ampuja!", lausui Helmiaho nyökäten, langettuaan polvilleen vainajan viereen ja häntä tarkastettuaan. "Mihin sinä oikeastaan tähtäsit?"