"Masser Veijo tähtämä suoraan otsaan ja myös sinne osunut. Oi. Masser
Veijo olla jättiläinen, olla sankari. Masser Veijo olla voittamaton!"
"Vaiti neekeri! Sinä et ole sankari, et jättiläinen, etkä voittamaton. Sinä et ole tehnyt mitään rohkeutta osoittavaa tekoa. Sinä olet ampunut pakenevaa eikä se merkitse mitään. Sitäpaitsi ei mieleesi johtunutkaan tähdätä miehen otsaan. Silmäile hänen housujaan. Mitä tuo on?"
Veijo laski valon sille kohtaa, jonne Helmiaho osoitti.
"Se olla reikä", vastasi hän.
"Niin, sinun luotisi tekemä reikä. Olet ampunut housunlahkeen läpi ja väität tähdänneesi otsaan, tuskin kuuden askeleen päässä. Sinun pitäisi hävetä!"
"Ei vainenkaan. Masser Veijon ei tarvitse hävetä. Masser Veijo osunut otsaan. Mutta Massa Veri-Repo myös ampua, mutta vaan housuun. Veijo ampu erinomasesti, paljon paremmin kuin Massa Veri-Repo."
"Niin, tuon me tiedämme! Mutta tuommoinen laukaus, Veri-Repo! Niin ei ammu kukaan muu. Minä en nähnyt sinun tähtäävän."
"Minä tunnen pyssyni", vastasi nuorukainen vaatimattomasti, "ja tiesin että kävi niinkuin kävi, sillä mies oli liian kiihtynyt. Hän vapisi. Se on todellakin tyhmästi, kun henki riippuu vaan kahdesta laukauksesta."
Mies oli kuollut. Keskellä otsaa oli pyöreä, teräväreunainen reikä.
Kuula oli mennyt takaraivosta ulos.
"Ihan niinkuin Erämaan henki kuuluu ampuvan", sanoi Silmänkääntäjä-Reitto ihaillen. "Se oli todellakin mestarilaukaus. Mies on saanut palkkansa. Mitä on ruumiille tehtävä?"