"Aiotko lähteä pois?" kysyi Helmiaho.
"Aion. Olen jo kauvan aikonut ja nyt olen kallista aikaa kuluttanut tähän muukalaiseen mieheen. Pyssyn otan mukaani, viedäkseni sen omistajan laillisille perillisille."
"Koska saan taas nähdä sinut?"
"Tarpeen tullessa. Ei ennemmin, eikä myöhemmin."
Hän nousi hevosensa selkään ja, ojentamatta kenellekään kättä, ajoi hän pois.
"Omituinen nuorukainen", sanoi Silmänkääntäjä-Reitto päätään pudistaen.
"Jättäkäämme hänet rauhaan!", vastasi Helmiaho. "Hän tietää aina mitä tekee. Hän on nuori, mutta voi vetää vertoja monelle vanhemmalle, ja olen varma siitä, että hänen ennemmin tai myöhemmin onnistuu saada kiinni tuo Topias Taivola ja vielä moni muukin."
KOLMAS LUKU.
Hono-veljekset.
Noin kaksi tuntia ennenkuin Ontuva Rankko ja Veijo tapasivat
Veri-Revon, tuli kaksi muuta miestä ratsastaen Koleman Sitystä päin.
Sieltä eivät he kuitenkaan liene tulleet, sillä he näyttivät siltä kuin
olisivat he kauvan olleet asutuilta seuduilta poissa.