Silloin Kipsinen kajosi revolveriinsa ja uhkasi: "Tyyntykää herrani!
Minun kuulani eivät istu niin höllässä, kuin näytte otaksuvan."
"Loruja!", nauroi Jimi. "Älkää hassutelko. Uhkauksenne kuuluu niin lapselliselta."
"Suu kiinni! Tahdotteko että opetamme teitä? Näettehän, että olemme kuusi teitä kahta vastaan."
"Aivan niin. Kuusi tuollaista ei saa meitä suunniltamme. Jos olisi nolla kuutosen perässä, saattaisimme ruveta miettimään, kannattaako koukistaa sormensa laukaisuun."
"Te näytte olevan liukaskielinen."
"Ja liukkaat ovat aseetkin. Sen kai huomaatte?"
"No, tehkää hyvin, mainitkaa nimenne, että tietäisimme kuinka kuuluisain sankarien seuraan olemme joutuneet."
"Nimemme on Hokmanni ja me olemme veljekset."
"Sen todistaa jo nokkannekin. Älkää ensinkään nimestänne ylvästelkö, sillä ainoastaan saksalaisella saattaa olla semmoinen nimi, ja ehkä jo olette huomanneet, että siihen kansakuntaan kuuluva väki ei tässä maassa ole minkään arvoista."
"Tuota mielipidettä en tahdo teiltä riistää. Jolla on siitä huvia ettei hänellä ole kaikki kaistat päässänsä paikoillaan, niin pitäköön huvinsa. Minä en ole mikään hourujen lääkäri. Tule, Timi!"