Hän vei hänet ruumiin ohi, jossa kasvoi harvalehtistä vaivaispuuta ja näitten välillä oli vähäisiä, paljaita hiekkapaikkoja. Täällä oli hiekassa iso jälki, ja hän kysyi:
”Mistä se on tullut?”
"Näyttää siltä, kuin olisi joku tässäkin maannut", vastasi Kipsinen.
"Olette oikeassa, mutta kuka se on ollut?"
"Ehkä tuo vainaja, ennenkuin hän kuoli?
"Ei, hän sai luodin niin suoraan sydämeensä, ett'ei hän enään voinut liikahtaa. Hänen oli mahdotonta laahaantua tänne ja sitäpaitsi olisi täällä siinä tapauksessa verilätäkkö."
"No, ehkä se on ollut intiaani, joka ensin heittääntyi tuolla maahan."
"Ei hänkään. Eihän hänellä ollut mitään syytä uudistaa viekasta temppuaan. Sitäpaitsi tiedämme ett'ei hän ollut haavoittunut, kun sitävastoin tässä maannut henkilö on ollut kovin haavoittunut. Tässä on siis kysymyksessä kolmas henkilö."
"Mutta", sanoi Kipsinen suuresti ihmeissään, "onpa tämä hiekka teille kuin avonainen kirja. Minä en osaisi lukea siitä rahtuistakaan."
Hänen kumppaniensa kasvot osottivat myös ilmi ihmettelyä. Jimi oli tähän asti antanut veljen selitellä. Nyt hän virkkoi: