"Älä lörpöttele, mies!" vastasi Jimi. "Ketä teidän tulee sitte kiittää siitä, että vielä elätte? On meilläkin aseet. Lännen lain tunnemme varsin hyvin; se kuuluu: ammu heti jokaista, joka sinuun tähtää! Te olette nostaneet aseenne meitä vastaan, emmekä me ole tavanmukaisesti teitä vastanneet siitä syystä, että heti näimme, ettei teissä ole miestä varmasti ampumaan. Teidän kuulanne olisi varmaan lentänyt penikulman etäisyydellä meistä."
"Tuli ja leimaus! Siinä suuresti erehdyitte. Sadan askeleen päästä ammumme kärpäseltä pään; tietäkää se! Missä tarkoituksessa te oikeastaan kuljeskelette näillä seuduin?"
"Sen osaatte kai parhaiten itse keksiä. Tahdomme nähdä ensi auringonpimenemisen, joka kuuluu olevan täällä parhaiten nähtävissä."
Parrakas mies ei tiennyt, miten hänen oli ottaminen tuota hyvin totisella äänellä annettua vastausta. Hän näytti epäilevän ja vastasi:
"Koska se alkaa?"
"Tänä iltana, viisi minuuttia ja yksitoista sekuntia yli kahdentoista. Sen sanon teille, että auringonpimennys keskiyön aikaan on mielelle makeinta!"
"Mies, teettekö meistä pilkkaa?" huusi toinen kiukustuneena. "Kyllä me sen halun teistä pian lopetamme. Emme ole tässä nenästä vedettävinä. Teidän nenänne sopivat siihen paremmin. Varokaa, ettemme kajoo niihin!"
"Oo", nauroi Jimi. "Sen saatte kernaasti tehdä. Ei meillä ole mitään sitä vastaan. Mutta varotukseksi sanon vaan teille: meidän nenämme ovat latingissa, niinkuin kai näette. Jos vähänkin niihin kajoo, laukeevat ne heti ja sentähden niitä laajalti peljätään. Tahi ettekö te, herrani, olisi kuulleet puhuttavan Hono-veljeksistä?"
"Honottajat? Olisitteko niitä?" huudahti hän. "Tuhat tulimmaista! Kyllä me olemme teistä paljon kuulleet. Jimi ja Timi, Timi ja Jimi, kuuluvat olevan helsingin hauskoja poikia, joita aina olen halunnut saada tavata. Iloitsen suuresti, kun toivoni nyt toteutuu. Teidän nenänne kuuluvat osaavan tehdä mitä kauniimpia keikahduksia. Toivon, että huvitatte meitä klovni-näytelmällä. Löydätte meistä tarkat ja kiitolliset katseliat. Me maksamme hyvin: viisi senttiä mieheltä ja yksi sentti hevoselta."
"Se joltakin kuuluu. Tuskin uskalsimme semmoisia tuloja tässä sirkuksessa odottaakaan. Mutta me esiinnymme vaan auringonpimenemisen aikana, saatte siis odottaa kello kahteentoista yöllä. Mutta jos ette tahdo niin kauvaa odottaa, niin saatatte itse heittää muutaman kuperkeikan sillä välin. Sen konstin kai osaatte, sillä näytätte siltä, kuin olisitte hiljakkoin karanneet jostakin apinahäkistä."