Maija-Liisakin läähätti, että läkähtyä oli ja hänen täyteläinen, pullea povensa teki parastaan tutkistellakseen sauma-ompeleita. Samapa oli pappilankin karjakolle työksi tullut ja hän uhkasi heittää koko lerkutuksen sikseen, jos ei Aatu jo lopettaa älyisi. Hän vähätteli mokomista herskaapin vikuroimisista, joista tolkku-ihminen ei oikealla selville päässyt!…
"Eikä enää … johan tuota vähemmässäkin, Aatu!…" huusi Toivos-Juhokin vuorostaan Purolan Aatulle ja hian suulla kasvojaan kuivasi.
Aatua nauratti … naurattipa oikein tosi-imelästi: sitähän hän oli juuri tarkottanutkin, että ne tuolla lailla… Mielellään hän vielä olisi "tukki-tuurinkin" ottanut, jos ei jo Maija-Liisakin olis vastukseksi heittäynyt; täytyi kuin täytyikin jättää se toiseen kertaan. Vaan Perttulin pyhänä hän sen ottaa päätti, vaikka mikä olis ollut … ei siinä auttanut täytinenkään!…
Peli-Jussi pani vielä loppulirityksiään niin kuin urkuri virttä lopettaissaan. Parit hajosivat ja tytöt kilvalla rantaan tuulottelemaan lähtivät ja jähdyttelemään. Pojista toiset nurmikolle pitkälleen heittäysivät ja siinä hengästyksissään rotjottivat, toiset taas vesakkoon katosivat Soivion Antin tuomille kaupunki-viinoille, jotka jo viikkokauden olivat tätä hetkeä odottaneet.
Sinne yritti muiden muassa Purolankin Aatu, vaan mennessään Mattilan
Jannen huomasi ja häneen kääntyi.
"Kah, onhan täällä Jannekin, vaikka jo luultiin, ettet tulekaan", hönkäsi Aatu ja kättä olkansa takaa paiskasi.
"Ei se ollut ensiksi ai'e tullakaan, kun Reetukaan ei jalkeille kyennyt … vaan tuli sitä sentään lähdetyksi."..
"Hyvä se, hyvä se, mutta myöhäänpä tulit, kun et ranseesiin kerennyt…
Yksinäsikö sinä tulit, Janne?"
"Enkä … sainhan minä sitten kumppalinkin!" sanoi Janne ja Elliin katsahti, joka Kantolan Saaran kanssa jo oli puheihin ehtinyt.
"Oliko sinulla kumppalikin? … kuka sitten?" Aatu katsahti ympärilleen ja paikalla Ellin huomasi, vaikka ei näkevinään ollut.