"Sitä, sitä, että kuulla saisi kannattiko tänne enää tullakaan — näin tanssihaluisten, kuin mekin Jannen kanssa!" Elli nauroi niin helakasti, että Saaraakin naurattamaan rupesi.
Jannea ei naurattanutkaan … hän vaan nurkkasilmällä Elliin sihtasi. "Petoko tuolle tytölle niin äkisti? Vie minut täytinen, jos ymmärrän koko heitaletta … eipä se ennen tuolla lailla…"
Olisihan hän ehkä muutakin Ellin naurussa huomannut, kuin riemastusta, jos syvemmälle olis nähnyt, mutta syvälle eivät Jannen rehelliset silmät pystyneetkään.
"'Polkat' ja 'kalopithan' ne jo pantiin ja teidän tullessa juuri — — niin, mitä se lie ollutkin? Se häntä lie ennen nähnytkään, saati vielä tanssia osannut!… Vaan jotakin herskapin tanssia se kuului olevan, sanoi Purolan Aatu, joka sen kasarmilla alaupseerina ollessaan oli oppinut; siellä näet joskus oikein herroiksikin vikuroitiin!" nauroi Kantolan Saara kaivaen taskustaan punaisella langalla paltetun kirkkonenäliinansa, jota virsikirjan vieressä luhdin arkun pohjalla talletti.
Vähitellen siihen muutkin tytöt rannasta saapuivat jäähdyttelemästä ja useimmat niistä Ellille "hyvän päivän" tekivät ja kättelemään tulivat. Mutta Kautisten Mari se ei Elliä edes huomaavinaankaan ollut, vaikka ihan likeltä meni ja Mattilan Jannen pakinoille pakkausi. Vaan ei Ellikään tästä piittaavan näyttänyt eikä muutamain tyttöjen silmäniskuista ja naurun pihauksista … eikö lie niitä kuullutkaan?…
Muiden tyttöjen kanssa hän vaan puheli ja leikkiä löi ja nauratteli, että Kantolan Saarakin lopussa kummastella alkoi. Jokohan tuo valmiista miniän virasta Pehkolan Mattilassa on hyvillä mielin? Mutta elähän vielä, lapsi kulta, ei sinne niin veräjät selällään ole, kuin eräät luulevat … on siellä vielä akkakin avain lakkarissa!…
Tuolta vesakon sisästä alkoi tällä välin aika porinaa, vihellystä ja rallattelemista kuulua. Tuli sieltä joitakuita jo poiskin, niin kuin Kantolan Pertti ja Toivos-Juho, mutta yhä viipyivät Purolan Aatu, Soivion Antti ja peli-Jussi. Kantolan Pertti se heti Ellin keksi ja kättelemään tuli ja kertoi Mattilan Kallen heidän renkinsä kanssa Laitokarilta ahventen iltasyöntiä koettamaan menneen, Kallekaan kun ei juuri tanssista välittänyt.
"Eiköhän jo polkaksi panna, pojat! Täällä näkyy olevan joukossa semmoisiakin, jotka koko iltana eivät ole askelta vielä hypätä saaneet!"
"Niin vainenkin, Pertti, pidä sinä minun puoltani", huusi Elli silmää iskien.
"Kyllä, kyllä … vaan mihinkäs se pelimanni?… Jussi hoi, tuletko jo pois sieltä vesakosta, vai — —?"