"Niin, kynnet kylmettyivät!"
Antille nyt tyttöjoukko vuorostaan mahtailemaan rupesi, mutta ei Antti siitä milläänkään ollut: työnsi vaan tupsulakkinsa takaraivalle ja unisilla silmillään tyttöihin tiirotti. Ja peli-Jussi kaivoi tyynesti paperikäärön liivinsä taskusta ja uutta alttikieltä viuluunsa asetella alkoi.
"No, tulleeko siitä tolkkua, Jussi?" kysyi Kantolan Pertti, jolle jo aika pitkäksi rupesi käymään.
"Kunhan minä tämän herjan tämminkiin saisin, niin äkin tässä…" ja Jussi veteli kielten yli vasemman käden peukalolla ja oikealla kädellään nastoja yhä väänteli.
Jo huomasi Purolankin Aatu Mattilan Jannen ja mahtavana hänen eteensä juppaili. Korvalliselle oli hattu valahtanut ja tuuheana pörrötti toiselta syrjältä ruskea tukka. Jannen eteen Aatu rehevänä asettui ja käheästi laulavinaan oli, että:
"Silkkitäkillä peitettynä
Se minun kultani makaa,
Hei hoffalarii, hei hoffalarii
Että minun kultani makaa."
Soivion Antti, joka jo mättäälle oli istahtanut ja päätänsä polvien väliin taivutteli, koetti taaskin "hoffalariihin" jouduttautua, vaan myöhästyikin ja vasta perään ynisi:
"Niin minun kultani makaa!"
"Niin se talon-tyttö tekee, Janne!" sanoi Purolan Aatu ja verestävin silmin sekä netkahtelevin polvin Mattilan Janneen tuijotti.
Taas yritti Jannella sappi kiehahtaa ja veret poskille karahtivat, vaan ei hän kumminkaan jäsentään järkähyttänyt. "Vielähän tässä illan päälle litviiki tehdään…" Eikä hän ollut Aatua kuulevinaankaan, vaan peli-Jussin puoleen kääntyi.