Tämäkin oli jo kojeensa "tämminkiin" saanut ja vakavana ensimmäisiä kokeita veteli. Pää vasemmalle viulun puoleen taipui ja oikea jalka hiukan nurmelle oikesi, että paremmin kävisi tahdin polenta. Pian oli Jussikin ralliin päässyt ja kun se poika kerran lie sille puulle kerennyt, niin meni se sitten, että helisi vaan…
"Pois pojat tieltä, että polkata saattaa", hihkasi Kantolan Pertti, joka jo Elliä pyöritteli, että tanner jymähteli. Pian ne toisetkin omansa löysivät eikä siinä pyytäessä paljo kursasteltukaan: tyttöjoukkoon vaan mentiin ja silmää iskein jollekulle sanottiin, että "tule tanssaamaan!…" Ja silloin sitä lähdettiin, aikansa pyörittiin ja väsyttyä toisistaan erottiin … harvoin taisi edes kiitostakaan kuulua…
Purolan Aatu se tämän kylän paraita tanssureita oli ja Kantolan Pertti. Maija-Liisansa kanssa se Aatu nytkin hypähtelemään lähti … ensin vähän aikaa samalla sijalla hetkutteli edes takasin ja sitten ympäriinsä pyörähteli ja toisinaan jalkopohjillaan kovemmasti nurmikkoon tömäytti. Vaan tuimana kuin tuulijaispää vihkasi Kantolan Pertti Ellin kanssa laidasta laitaan ja vähäisen vaan aukean päässä hetkutellessaan henkeään veti.
Kirkkaina kimmeltivät Ellin suuret sini-silmät ja riemusta säkenöiden ne Pertin olkapään yli katselivat. Peli-Jussin vieressä hajalla säärin seista jörötti Mattilan Janne ja silmillään Elliä seurasi. Ei hänestä tanssi nyt maistavan näyttänyt … sen synkemmäksi vaan mieli kävi, kuta kauemmin Pertti Elliä pyöritti. Ja kauan se jaksoikin tuo Kantolan Pertti yhteen pohtiin ja saman tytön kanssa!… Täytyi hänen kuitenkin viimein lopettaa ja hikisenä hän Jannen eteen Ellin hurautti.
"Tuoss' on tyttösi, Janne, … käy toimeen eläkä mörkönä seiso!"
Vaan ei tehnyt Jannella nyt mieli … mikä sen liekin niin kerrassaan tympässyt? Syrjä-kareessa hän vaan Elliin muljautteli, joka kivelle oli istahtanut ja huivin nurkalla kasvojaan kuivaili. Rauhassa hän ei kumminkaan tätä saanut tehdä, sillä Pertti oli jo muille pojille kehunut, että "tuo Emmalan Elli se vasta hyvästi tanssii!" … ja heti piti poikain itsensä koettamaan päästä, oliko Pertin puheessa perää vai piloillaanko se…
Perä siinä oli … hyvästi se heitale tanssi ja niin keveästi sitten, ett'ei väsyis vaikka iltakauden veis! Eikä se ollut rumakaan tuo Emmalan Elli, nyt varsinkin he sen huomasivat, kun Elli huivinsa oli näreen oksalle viskannut, joten tumman ruskeat palmikkonsa vapaina heilahtelivat ja poskensa hehkuvan punottavina loistivat.
"Vilkasepa tuohon Mattilan ruotilaistyttöön, Aatu, niin täytyy sinunkin tunnustaa, ettei se tyttö ole työkirveellä tehty", kuiskasi Toivos-Juho Purolan Aatun korvaan.
Aatu oli jo rohkeimmillaan … aivan niin kuin silloinkin kasarmille kaupungilta palatessa, jolloin komppaniaan päällikkö portilla vastatusten tuli eikä Aatu hänelle "kunniaa" viitsinyt tehdä… Samalla lailla se nytkin päässä humisi ja jalkoja syrjittään aina nostattelemaan mieli. Hetkisen hän Ellin perään tirrotti eikä mitään virkkanut, vaan sitten Maija-Liisaan päin kääntyi ja silmää iski: "Katsohan, Maija, kun minäkin röökinätä viuhattelemassa käväsen!"
Elli oli juuri Mattilan Jannen luo seisahtunut, Janne se yhä vaan äänetönnä törötti, kädet housuntaskuissa, ja syrjittäin Elliin vilkuili. "Petoko tuolle tytölle? … eipä se ennen tuolla lailla … eikä niin tanssistakaan?… Ja silmätkinhän tuolla päässä palavat, kuin minkähän ahjohiilet!…"