Purolan Aatu astua vippaili juuri aukean poikki Elliä kohti ja monikin katsoi, että mitähän se nyt aikoi. Heti Ellikin arvasi millä mielin Aatu tuli … ihan se ilkeyksissään, ruottio, ihan ilkeyksissään! Mutta elähän nuolase ennen kuin tipahtaa, ajatteli Elli itsekseen; hänessä olikin tänä iltana kummallinen uhka noussut … ei hän mistään piitannut, ei ihan mistään … kunhan kerrankaan ilota sai ja hyppiä, että vastakin muistelemista olisi … ja hauskuutta!…
"Saisiko … tuota noin … talonpoikakin herrasröökinätä?…" Ja Purolan Aatu ruopasi sahviaanivarsisella kengällään, että multa pölähti ja kohauttipa vielä otsahetuleilla varustettua lippulakkiansakia.
"Eipä ne kaikki kasarminkaan karkulaiset."..
Ylpeästi Elli kannoillaan pyörähti eikä Aatuun edes katsonutkaan. Makeaan nauruun pärähtivät likellä olijat ja Kantolan Pertti oikein ilkkuen Aatulle huusi:
"Pidä hyvänäsi, Aatu, että vastakin muistat!…"
Vaan oikealla peli-Jussin vieressä seisoi se, joka kaiken paraiten kuuli ja näki. Kädet taskuissa ja sääret hajallaan hän seisoi eikä paikaltaan hievahtanut, mutta kovin leimusi jo silmistä tuli … ja korvissa huuhkasi … verikö lie ollut, joka niin korviin kuhahti? … ja melkein kuin viemasi…
"Ylpeitäpä nykyaikana äpä — —! … kuka s—na siellä?" Ja ennen kuin Aatu kääntyäkään kerkesi, kumahteli hänen takaraivaansa voimakkaita, vakaisia nyrkiniskuja … yks', kaks', kolme … että pää tärähteli ja lakki kenttään kirposi.
Kerralla taukosi tanssi. Kaikki ryntäsivät tappelupaikalle. "Mikä se on?… Kuka se alotti?… Mistä ne riitausivat, hääh?" kyseltiin joka taholta. Mutta ei siinä kukaan oikeata vastausta tiennyt antaa: "syyttömästi kai se Mattilan Janne … ei suinkaan Aatu mitään hänelle tehnyt!" Kaikki olivat niin hätäyksissään ett'eivät mihinkään kyenneet. Vaan peli-Jussi, jonka sirrallaan olevat silmät vähitellen soiton aikana olivat umpeen vetäytyneet, vaikka sormet yhä työtä tekivätkin ja kieliä koskettivat, ei enää väsymystään vastustella jaksanut, vaan Soivion Antin viereen köllähti … ja nukahti…
"Erottakaa, erottakaa! … tappaahan ne toisensa!" Elli se oli, joka vihdoinkin toimettomuudesta tointui ja väliin tunkeutua yritti.
Vaan siihen ei ollut enää hyvä mennä. Purolan Aatu oli jo kääntymään päässyt ja raivoissaan asetta kopeloi. "Mistä p—nasta minä puukkoa? … antakaa puukko, pojat, eli seiväs edes!" … kähisi hän ja kiviä maasta hapuili. Mutta käteen sattuikin peli-Jussin viulu, joka kiven juureen oli jäänyt… Kerran se ilman halki hurahti ja Jannen päälakeen palasiksi pärskähti … ihan tuhanneksi muruksi, ett'ei kuin kielet vaan varteen kiinni jäivät!…