"Arvaapas, Elli, mikä minulle Oulusta tuotiin!" sanoi Tuuteron Matleena kerran, kun Elli Niittylehtoon tuli aamukäynnilleen.
"No mikä? Tokanko pää vai — —?"
"Ei, ei sinne päinkään … ei se leikkikalu ole eikä muu semmoinen, vaan arvaapas!" Ei malttanut Matleena olla nurkkahyllyyn vilkasematta ja hetihän ne Ellinkin silmät sinne osausivat.
"Niin kirjan, arvasinpahan, eikös olekin tuo punakantinen kirja?"
"Niin, kun näit, vaan et muuten olis arvannut! Sepä se on … ja tiedätkö sinä mikä kirja?"
"Mistä sen minä … vai Aapinenko olisi?"
"Etkö tunne kukon kuvasta, Elli? Onko sinulla tämmöistä, hääh?"
"Niinpä kysyy, kuin ei tietäisikään … mistä se minulla olis?"
Eipä Matleenakaan siihen vastata osannut ja sääliksi hänen kävi Elli raukka, jolla ei edes Aapistakaan ollut … ei Aapistakaan!
Kun Elli sitten kotiin tuli, niin äidiltään heti alkoi Aapista itkeä, semmoista, jossa oli kukko etusivulla ja punajuovaiset kannet niin kuin Tuuteronkin Matleenan Aapisessa.