"Olemme."
"Koko päivänkö?"
Taas päännyökähdyksiä, kuiskauksia ja laskemista.
"Eikä, vain kolme tuntia päivässä."
"Tarvitaanko siihen minuakin?"
"Vain hiukan."
"Sen kohta arvasin!" sanoi Gilbert mahtavasti. "Aina te tarvitsette minua ja vasaraani tahi sahaani; mutta minäkin puolestani aion olla ahkera, niin että saatte nyt itse soutaa venheenne maalle."
"Saat maksun siitä, mitä teet", lausui Julia viekkaasti nykäisten Kathleeniä kylkeen, jolloin molemmat purskahtivat sellaiseen nauruun, joka on vain aivan nuorille suotu.
Samassa kolkutettiin ovelle, ja ympyräportailla kuului joku kopistelevan lunta jaloistaan.
"Mene avaamaan ovi, Gilbert; kukahan näin myöhään tällaisessa ilmassa tulee — vaikka eihän kello ole kahdeksaa enempää! Kas herra Thurstonhan siellä on!"