"Minun on ikävä Joannaa!" karjui Peter pienen härän äänellä.
"Kaikki me häntä ikävöimme. Siksipä äitikin parsii sukkia, että hänen täytyi lähteä meiltä."
Verkko kiristyi tiukemmaksi Peterin turvattoman ruumiin ympärille ja hän paiskautui kiukkuisesti kiikkuhevosensa päälle ja raahasi sen kolisten nurkkaan. Tyhjennettyään suurimman osan voimastaan ja pahasta tuulestaan tähän toimeen hän järjesti loput tavaroistaan paikoilleen rauhallisemmin, mutta viljavin kyynelin ja nyyhkytysten puistattamana.
"Mainiota!" huomautti Carey-äiti. "Joanna ei olisi voinut tehdä sitä paremmin, ja ensi kerralla se on jo paljoa helpompaa." Peter kuuli selvästi sanat "ensi kerralla" ja alkoi jo tuntea Velvollisuuden tuikeat kasvot, vaikkei hän ollut vielä viittä vuotta täyttänyt.
Toinen, paljoa traagillisempi hetki oli, kun häntä vaadittiin siistimään itse itsensä Kathleenin johdolla, joka seisoi vieressä auttaakseen, jos apu todella olisi tarpeen. Nyt, huomattakoon, Peter oli pohjaltaan aina moitteettoman puhdas. Kerran vuorokaudessa hän pantiin kylpyammeeseen ja sitä paitsi seisotettiin häntä vähän väliä pesuvadin ääressä, mutta tällä pohjalla nähtiin alinomaa todistuksia sekä hänen omasta väsymättömästä toimeliaisuudestaan että muidenkin ihmisten työinnosta. Nämä näkyväiset merkit saattoi jakaa kolmeen luokkaan, nimittäin ne, mitkä hän hankki itselleen ollessaan ulkona Joannan seurassa kuten hiekasta, vedestä, mudasta, ruohosta, väriaineista, liimasta, pihkasta, vernissasta tulleet; ne, jotka olivat seurauksia hänen vierailustaan siskojen luona heidän työssä ollessaan, kuten muste-, väri-, lyijykynä-, liisteri-, arabigummitahrat sekä ne, jotka hän sai Ellenin luona keittiössä oleskellessaan, kuten sokerista, siirapista, mausteista, vanukkaista, kastikkeista, mustista viinimarjoista, viinirypäleistä, taikinasta, erilaisista marjoista (vaihdellen vuodenaikojen mukaan) suklaasta, mehusta, hillosta ja säilykkeistä. Nämä talletukset eivät olleet syvällä, olivat vain täpliä Peterin ulkokuorella ja niiden takaa hänen silmänsä ja sielunsa säteilivät ihastuttavina ja loistavina. Ne saattoi poistaa kostealla liinalla, jos oli vettä saatavissa ja muutenkin, ellei ollut, ja jostain salaperäisestä syystä hieroja tavallisesti aina halusi suukkosen palkakseen, sillä Peterillä oli laajempi suuteleva tuttavapiiri kuin kelläkään muulla koko Charlestownissa.
Kun Peter oli hieronut pois lian eniten näkyvistä paikoista ja siistinyt tukkansa hyväksyttävään kuntoon oman arvelunsa mukaan, hän ilmestyi ruokapöytään sellaisessa asussa, että lapset olisivat naurusta läkähtyneet, elleivät olisi tienneet odottaa tuollaista. Mutta eipä aikaakaan ennen kuin Peter jo alkoi ylpeillä pukemistaidostaan, ja sen lisäksi hän tuli varovaisemmaksi työhommissaan, jottei tarvitsisi samana päivänä turvautua siihen liian usein, koskapa näytti perheessä olevan yleisenä mielipiteenä, että hänen piti tulla toimeen omin neuvoin.
Vaikkei sitä aina sanoin tuotu ilmi, niin oli vallalla se käsitys, että Nancyllä äidin jälkeen oli vallan ohjat käsissään ja myöskin, että hänellä oli tyhjentymätön varasto neuvokkuutta. Ikävän-Haihduttajaksi oli hänen isänsä nimittänyt hänet, mutta hän ei ollut koskaan kuvitellut häntä rohkeaksi sissipäälliköksi, tuntemattomien ja outojen seutujen uljaaksi retkeilijäksi, koska oli ollut vähän tilaisuutta koetella hänen rohkeuttansa ja kekseliäisyyttänsä.
Rouva Carey huomasi näihin aikoihin useasti nojautuvansa Nancyyn, ei kuolleen painon tavoin, vaan jakamalla hänelle huoliaan, antamalla hänelle luottamustaan juuri sen verran kuin hänen nuoruutensa, voimansa ja hilpeä joustavuutensa pystyi alttiisti vastaanottamaan. Oli päätetty muuttaa talosta pois niin pian kuin vuokralainen löytyisi, mutta selvittämättä oli vielä mitä sitten oli tapahtuva. Julia oli toteuttanut Nancyn pahimman pelon vastaanottamalla tätinsä kodintarjouksen, mutta oli ilmoittanut lähtevänsä ensin joksikin aikaa vierailemaan Gladys Fergusonin luo Palm Beachiin, koska Gladyksen vanhemmat olivat tarjoutuneet vastaamaan kaikista kustannuksista. Tällä kunnioitettavalla pariskunnalla ei ollut muita arvoja eikä nimiä, heistä eivät lapset koskaan puhuneet kuin he olisivat olleet kaksi itsenäistä yksilöä. Ne olivat eläneet ja rakastuneet ja menneet naimisiin ja koonneet suunnattoman omaisuuden ja saattaneet Gladyksen maailmaan. Sen jälkeen he olivat siirtyneet taustalle, ja Gladys oli vallannut näyttämön.
"Kylläpä on hauska, että hän lähtee Fergusonille", huudahti Kathleen. "Vielä yksi kuukausi rauha maassa!"
"On kyllä", vastasi Nancy, "mutta hän tulee olemaan vielä ikävämpi, hemmotellumpi, turhamaisempi ja vaativampi kuin ennen. Nyt hän vaatii kultaista kananpaistirintaa ruuaksi. Juuri olemme panneet korjuuseen huuhdemaljat, mutta esiin ne ovat jälleen kaivettavat."