"Ihan joka seikka, mikä tapahtuu!"
"Paksu kirje joka aamu", huudettiin kuorossa.
"Jos sattuisi jokin todellinen hätä, niin muistakaa sähköttää Allan-sedälle — kirjoititteko muistiin hänen osoitteensa, 11, Broad Street, New York? Älkää vaivatko häntä pikkuasioilla, sillä hän ei ole terve, kuten tiedätte."
Gilbert veti taskustaan muistiinpanoja ja osoitteita sisältävän muistikirjan.
"Ja kutsukaa Ann-serkku milloin sattuu pikku vastuksia", jatkoi rouva Carey.
"Jo pelkkä ajatuskin, että hän ilmestyisi tänne, panee minut kauhistumaan", oli Gilbertin vastaus.
"Parempi Ann-serkku kumminkin on kuin jokin jättiläinen tahi muu kummitus, ainakin Peterin mielestä!" lausui Nancy.
"Ja tahtooko Peter-lintuseni olla kiltti eikä pahoittaa mitenkään Nancyn mieltä?" sanoi rouva Carey nostaen pikku pojan syliinsä syleilläkseen häntä vielä viimeisen kerran.
"Minä olen koko ajan niin kiltti kuin enkeli", vakuutti hän suurta omenaa haukaten, "tai melkein yhtä kiltti kuin enkeli", lisäsi hän varovaisesti, nähtävästi katuen luvanneensa liian yliluonnollista käyttäytymiseen nähden. Tosiasia oli, että Peteriltä vaadittiin vain hyvin kohtuullinen määrä hyveellisyyttä, kun jo kaikki kotiväki joutui ihan haltioihinsa ihastuksesta. Hän vain työnsi kiharaisen hiustukkonsa pois otsalta, kohotti katseensa ja avasi huulensa, joiden lomitse näkyi rivi pieniä valkeita hampaita, ja kun silloin kumpaankin poskeen ilmaantui kuoppanen ja enkelimäinen ilme (mikä ei suinkaan vastannut todellisuutta) levisi hänen palleroisille poskilleen, niin siinä tuokiossa läsnäolijat — Carey-äiti, siskot, keittäjä, sisäkkö, todella kaikki paitsi Ann-serkku, jota oli mahdoton liehittelyllä voittaa — huusivat "Enkeli-poju!" ja suutelivat häntä. Nytkin häntä suudeltiin, vaikkei hän ollut tehnyt mitään, olihan vain lumoava pikku olento. Sellaista vääryyttä tapahtuu usein tässä maailmassa, missä joukoittain hyveellisiä ja hyvätapaisia ihmisiä vaeltaa hautaansa joutumatta koskaan kenenkään suudeltavaksi.
"Joanna ja Ellen tulevat kyllä pitämään hyvää huolta taloudesta", jatkoi rouva Carey, "ja yhdeksästä kahteen olette koulussa, niin ettei aika käy pitkäksi. Muusta saa Nancy vastata. Vaikka hän on nuori, niin muistakaa, että te olette kaikki vielä nuorempia, ja minä jätän teidät hänen hoitoonsa."