"Mitä te neuvotte minua tekemään, eversti?" änkytti hän.
"Kuusikymmentä dollaria ei mielestäni ole korkea vuokra", vastasi eversti tyynesti, (Beulahissa oli maan ja rakennusten arvo laskenut vuosi vuodelta jo miespolven ajan) "vaikka ette luonnollisesti voi maksaa sitä summaa, jos toimitatte kalliita korjaustöitä."
"Silloin vuokraan talon" huomautti Gilbert mahtavasti. "Äitini jätti vuokrasumman päättämisen minun ratkaistavakseni, ja me maksamme vuokran säännöllisesti etukäteen. Tarvitaanko minun nimikirjoitustani mihinkään paperiin?"
"Voi Jerusalemin suutari! Niillä merkeillä, jotka teidän vähäinen nyrkkinne tekisi paperiin, ei olisi suurtakaan arvoa oikeussalissa", hihitti vanha Harmon. "Antakaa everstin sopia asiasta mammanne kanssa."
"Voinko kävellä takaisin talolle, eversti?" kysyi Gilbert koettaen säilyttää jonkin verran arvokkaisuuttaan kauppiaan hyökkäyksistä huolimatta. "Tahtoisin ottaa hiukan mittoja huoneista ja tehdä niistä muutamia pohjapiirroksia äitiäni varten."
"Hyvä on", sanoi eversti. "Juna lähtee vasta kahdelta. Saatte ensin haukata hiukan välipalaa luonani ja sitten ajetaan asemalle."
* * * * *
Jos Carey-äiti olisi nähnyt, mitä Gilbert teki seuraavan puolen tunnin aikana, niin hän olisi ollut perin tyytyväinen, sillä hetki hetkeltä poika tuli yhä enemmän senkaltaiseksi kuin perheenpään oli oltava. Hän kulki läpi koko talon tarkastaen kellarit, vajat, ruokasäiliöt, kaapit ja uunit. Hän mittaili askelillaan kaikki huoneet ja merkitsi muistikirjaansa niiden eri suhteet; hän määräsi senkin, kelle mikin huone oli kuuluva ja mitä tarkoitusta varten käytettävä, vaikka hänen perheensä naispuoliset jäsenet sittemmin vain nauroivat hänen ehdotuksilleen, silmäillessään hänen suunnitelmiaan. Sitten hän huolellisesti lukitsi ovet suloista omistusoikeutta tuntien ja lähti paluumatkalle katsahtaen kulkiessaan vielä monta kertaa taakseen.
Asemalta hän lähetti sähkösanoman äidilleen. Nancy oli salaisesti antanut hänelle kolmekymmentäviisi senttiä, kun hän lähti kotoa. "Minä olen säästänyt joululahjaksi amiraalille", kuiskasi hän, "mutta samantekevä, en voi kestää epätietoisuutta hetkeäkään kauemmin kuin on tarpeellista. Sähkötä vain: on tahi ei, ja me saamme tietää sen neljä tuntia ennen kuin sinun junasi saapuu. Neljässä tunnissa voi jo monta kertaa kuolla ja minä aion vielä tämän viimeisen kerran olla tuhlaavainen — amiraalin kustannuksella."
Kolmen seutuvilla lauantai-iltapuolella sähkösanomapojan nähtiin tulevan veräjästä sisään ja soittavan kelloa.