"Niinkauan kuin käytätte James Perkins & Co:n liikettä, ei tule mitään särkymään", vastasi pakkaaja.
Nancy pistäytyi silmänräpäykseksi huoneeseen lausuakseen parisen sanaa taitavalle, erehtymättömälle J. P. & C:lle. "Tuon nurkassa seisovan tynnyrin suhteen ei tarvitse olla varovainen", virkkoi hän huolettomasti. "Siinä ei ole mitään arvokasta."
James Perkins lähti aikaisemmin iltapuolella kotiin jättäen poikansa lopettamaan työn. Poika vasaroi, leimasi ja maalasi osoitteita voimainsa takaa. Likaisen Pojan tynnyri nurkassa erillään muista näytti hänestä olevan muita tärkeämpi, joten hän omisti sille aivan erikoista huolta. Hän liimasi siihen varoitusleimoja: yhden "Särkyvää tavaraa", yhden "Tämä puoli pystyyn", kaksi "Lasia, varovaisesti pideltävä" ja löydettyään taskustaan vielä useita "Tarkasti varottavia"-leimoja, kiinnitti hän tynnyriin muutamia niitäkin ja kuletti sitten kaikki laatikot, huonekalut ja tynnyrit rautatien rahtitavaraosastoon.
Mies, joka pani tavarat vaunuun, kiinnitti erikoisesti huomiotaan Likaisen Pojan laatikkoon. "Kas kun ette jalan, käsissänne kantaen vieneet sitä Greentowniin", ilkkui hän. "Mitä kallista se sitten sisältää?"
"Mitä te siitä huolehditte, mitä se sisältää", vastasi nuori Perkins. "Teidän asianne on vain vastata siitä, ettei sitä kukaan eikä mikään satuta! Tuleeko tällainen tavarajunaa vaihtamaan matkalla Greentowniin?"
"Eikä; ellei aika käy ikäväksi, jotta keikahutamme ne ylösalasin lystiksemme." Perkinsin vastustaja kantoi pysyväistä kaunaa kaikille tavaramiehille ja kuorma-ajureille, sillä hänestä tuntui, ettei työtä olisi ollut juuri ollenkaan, jos he olisivat kuolleet tahi muuten maasta hävinneet.
XI.
HARTAUSHETKI UUDEN KODIN KYNNYKSELLÄ.
Tästä hetkestä alkaen muutto sujui tasaisesti ja rauhallisesti, eikä Careyn perheen oma lähtö Greentowniin lauhkeana, keväisenä huhtikuun päivänä ollut mitään verrattuna edelläkäyneisiin raskaisiin valmistustöihin. Kaikki matkatavarat ja irtaimisto oli pantu junaan jo viikkoa aikaisemmin ollakseen ennen heitä perillä, ja varsinainen muutto suoritettiin perjantaina, jotta Gilbert voisi käyttää loma-aikansa joka hetken uuden kodin kuntoonpanemiseen. Eräs hänen tovereistaan oli pyytänyt häntä luokseen pääsiäisajaksi ja Gilly olikin luvannut ja sanonut äidilleen huolettomasti: "Arvelin, ettette kaipaisi minua kotona, kun järjestätte kaikki paikoilleen; miehethän ovat aina vain tiellä, siksi lupasin Fred Bascomille viettää lomani hänen luonaan."
"Fredin luona! Ainoa miehemme! Carey-suvun ainoa tuki!" huudahti hänen äitinsä ovelan tahdikkaasti. "Ei toki, Gilly rakas, minä tulen tarvitsemaan neuvoasi joka hetki! Entä kuka määrää kylvöt — sillä mehän olemme vain vaimoväkeä? Ja kuka kaiken vasaroimisen ja nikkarityöt suorittaa? Sinä olet aina niin suurenmoinen kun sellaiset asiat ovat kyseessä, että olet enemmän arvoinen kuin me kaikki yhteensä."