"Sanotaan mitä?"
"Näetkös, se on kahtena kappaleena!"
"Niin on."
"Mitä jos tekisimme niitä neljä tahi vieläkin useampia?"
"Kuulehan, mene sinä alas ennen minua, minä tulen heti jäljestäsi! Sulje vajan ovi huolellisesti! — Oletko ymmärtänyt?"
"Olen ymmärtänyt ja sinua ylistän ja ihailen. Minun henkeni on oleva sinun kanssasi, kun sen teet, Gilly rakas, vaikka ruumiillisesti lausun Ann-serkun ja Julian tervetulleeksi!"
XII.
ANN-SERKKU.
Carey-äiti oli pyytänyt Juliaa tulemaan heidän luokseen vasta sitten kun uusi koti Beulahissa oli saatu kuntoon, sillä hän ei halunnut saada puutteellisiin oloihinsa enemmän väkeä kuin oli tarpeellista. Mutta Fergusonit lähtivät ulkomaille jotenkin odottamatta, ja rouva Ferguson riisti Julian Gladyksen sylistä ja pani hänet junaan paljoa kursailematta. Ann-serkun kohtaaminen tiellä oli yksi noita epämieluisia sattumia, joita elämä on täynnä, joskaan ei juuri usein kaksi niin epämiellyttävää henkilöä osu toisiaan tapaamaan samalla pienellä alalla samalla määrätyllä hetkellä.
Mutta jo kolmantena aamuna Careyn perheen tulon jälkeen asiat alkoivat kehittyä valoisampaan suuntaan, sillä Ann-serkku oli tyytymätön Beulahiin. Ilma oli käynyt kylmäksi ja kauan käyttämättä olleet tulisijat savusivat vahvasti. Ann-serkun entisestään arka vatsa ei sietänyt säilykelihaa, munia kolmasti päivässä eikä rouva Harmonin valmistamia keksejä; se ei liioin sietänyt pähkinöitä, omenia, appelsiineja ja banaaneja, joilla lapset herkuttelivat, joten hän söi ateriansa n.s. hotellissa. Syötyään siellä kaksi päivällistä ja yhden illallisen hän lausui emännälle arvostelunsa hänen keittotaidostaan niin peittelemättömin sanoin, ettei yksikään suorapuheinen, vapaana syntynyt Uuden Englannin tytär olisi voinut sellaista sietää.