"Minä pidän ravintolaa ja täällä saatte syödä aterianne kahdestakymmenestäviidestä sentistä niin kauan kuin syötte mitä eteenne pannaan ja pidätte kielenne kurissa", kuului kiukustuneen rouva Buckin uhkavaatimus. "Ruokaa minä teille annan", hän jatkoi kiihkeästi, "sillä minun toimeeni kuuluu vastaanottaa ja palvella kaikkia hyvämaineisia ihmisiä, mutta sättimisiä en huoli kuulla."
No niin, Ann-serkun kärsivällisyys oli myöskin lopussa eikä hänkään puolestaan tahtonut kuulla enempiä "sättimisiä"; ja niin ravintolan emäntä ja hän erosivat rouva Careyn mielipahaksi, sillä hän ei halunnut saada vihamiehiä jo heti alussa. Sinä iltana Ann-serkku yhä kiukuissaan rouva Buckin vihaisia silmäyksiä, tulistuneita kasvoja ja sivistymätöntä kieltä muistaessaan, valitti illallisen jälkeen, että hänen vuoteensa keikkui milloin hän vain liikahti. Hän pyysi Gilbertiä tutkimaan voisiko hän sitä korjata jollain tavalla, jotta se tulisi niin vankaksi kuin normaalitilassa olevien sänkyjen tulee olla.
Gilbert otti työvehkeensä ja meni tottelevaisena yläkertaan ja viipyi siellä viisitoista tahi kaksikymmentä minuuttia korjaillen tuota kovan arvostelun alaiseksi joutunutta sänkyä, jonka hän epäili keinahtelevan pelkästään siitä syystä, ettei se voinut Ann-serkkua sietää. Tämä päähänpisto huvitti niin suuresti Nancyä, että hänen oli pakko poistua Gilbertin läheisyydestä, jotteivät perheen muut jäsenet huomaisi heidän kahdenkeskistä hilpeyttänsä.
"Nyt on kaikki keinot koetettu", sanoi Gilbert alakertaan tullessaan. "Saammepa nähdä miten se nyt tänä yönä toimii, Ann-serkku?"
Ja kyllä se todella toimikin sen sijasta, että olisi ollut aivan alallaan kuten hyväntapaisen vuoteen tulisi olla. Keskiyön aikaan, kun Careyn perhe lepäsi syvässä unessa, kuului kova rytinä ja Ann-serkku temmaten auki huoneensa oven, ilmoitti kovalla äänellä koko talonväelle, että hänen vuoteensa oli mennyt hajalle ja hän itse pudonnut lattialle saaden kovan hermotäräyksen, josta hän luultavasti ei ikinä toipuisi.
"Gilbert on aivan liian nuori voidakseen kantaa sitä luottamusta, jota osoitat hänelle, Margaret", huudahti Ann-serkku kietoen peitteensä tiukalle pitkäin luisevain jäsentensä ympäri, "ja vaikka hän tulisi vanhaksi kuin Metusalem, olisi hän sittenkin huolimaton, sillä hän on syntynyt semmoiseksi! Kaikki tuo puhe, että hän muka on niin taitava työaseitten käyttämisessä, on vain paisuttanut hänen ylpeyttänsä. Hänen ikäisensä pojan tulisi toki jo osata panna vuode kunnolleen pysymään alallaan."
Koko perhe, ällistynyt Gilbert muiden mukana, ehdotti jos jonkinlaisia parannuskeinoja. Nancy yksin oli ääneti eikä uskaltanut vilkaista Gilbertiin peläten, että hänen olisi täytynyt epäillä häntä uudesta rikoksesta. Saatuaan häneltä, Nancyltä, suoranaista ohjausta paheen tielle, saattaisi Gilbert omin päin jatkaa aivan loppumattomiin. Hän ei uskonut veljeänsä syylliseksi, mutta häntä ei haluttanut ottaa tarkempaa selkoa asiasta.
Carey-äidin silmät etsivät Gilbertin katsetta, mutta hän ei löytänyt siinä mitään vahvistusta pelkoonsa.
"Ei sinun tarvitse katsella minua tuolla tapaa", sanoi poika. "Niin häijy en ole, että tahallani valmistaisin tapaturmaa Ann-serkulle, vaikka en omasta puolestani olisi pahoillani, jos hänelle joka yö sattuisi pieni yllätys."
Ann-serkku ei sallinut Gilbertin enää puuttua vuoteeseen, eikä liioin suostunut tulemaan rouva Careyn kanssa samaan vuoteeseen, vaan piti parempana maata lattialla kahdella patjalla. "Mukava ei sellainen vuode tietenkään ole", sanoi hän happamesti, "mutta silloin ei ainakaan henkeni joudu vaaraan."