Seuraavan päivän aamupostissa tuli useita asiakirjeitä, ja Ann-serkku pelkäsi olevansa pakotettu lähtemään Beulahista, vaikka työtä kyllä riitti kahdeksi viikoksi eteenpäin, eikä Margaret ollut kyllin vahva suoriutumaan siitä yksinänsä.
Hän väitti, että uunit olivat täynnä nokea eikä hän uskonut keittiönuunin voivan milloinkaan vetää; hän oli varma siitä, että kaivossa oli kuolleita toukkia ja sammakoita; talo oli epämukava eikä koskaan tulisi paremmaksi, ellei keittiöön tulisi vesijohtoa. Julialla ei tuntunut olevan minkäänlaista halua taloushommiin ja hänen ruokahalunsa oli anteeksiantamattoman hyvä, kun otetaan lukuun, että muiden täytyi tyydyttää se oman kukkaronsa kustannuksella; ilmanala oli kostea joen tähden eikä kunnollista torikauppaa ollut kahdeksaa mailia lähempänä; Kathleen oli liian hento sellaisessa paikassa elämään, ja muutto Charlestownista oli kerrassaan suuri erehdys alusta loppuun.
Sitten hän sulloi tavaransa pieneen matka-arkkuunsa ja Gilbert juoksi kylälle kepein ja siivekkäin askelin hankkimaan miestä, joka veisi heidän harmiatuottavan sukulaisensa Bostonin päiväjunaan. Nancy puolestaan seisoi arkihuoneen takan ääressä ja kuullessaan junan etäällä viheltävän, hän korjasi nuo neljä hautauurnaa uuninreunalta ja vei ne ullakolle Gilbertin ylähallissa laulaessa vanhaa mielilauluaan:
Hän sätti meitä hirmuisesti, Hän sätti minkä kieli kesti. Hän sätti itsensä uuvuksiin. Hän sätti, ja kuinka me naurettiin! Hän sätti meidät hikeen ja huoleen, Hän sätti meitä päivän ja puolen. Hän sätti, jo uupui muistikin, Vaan pois hän purjehti vihdoinkin.
"Ann-serkusta tuo arvatenkin on ensin kirjoitettu", sanoi Nancy tullen keittiöön Kathleenia auttamaan. "Kas niin, läksipä viimeinkin!"
'Nyt koko mailma hymyy, Vain Julia vaivaks' on.'
lausui hän vanhan virren sanoja hiukan muuttaen.
"Sinun ei pidä sanoa sellaista, Nancy," nuhteli Kathleen, "äiti ei pitäisi siitä."
"Sen tiedän," myönsi Nancy katuvaisena. "Minä olen ollut niin paatunut aina siitä saakka kun koetin päästä vapaaksi Likaisesta Pojasta. En tiedä miten on oikein laitani. Minun vereni on varmaankin liian punaista ja se virtaa hurjana suonissani käyttääkseni kirjan sanoja. Minä aion kääntää uuden lehden nyt, kun Ann-serkku on lähtenyt tiehensä ja Julia on ainoa ristimme!"
Onpa ihan kauheata, miten yksi henkilö voi tärvellä maailmaa! Olisittepa vain olleet näkemässä Keltaista taloa Ann-serkun lähdettyä. Ilma kävi lämpimämmäksi melkein heti, ja Bill Harmonin poika tuli puutarhaan istuttamaan. Tulisijat lakkasivat savuamasta ja keittiönuuni veti. Eversti Wheelerin ehdotuksesta toimitettiin kaivoon uusi ketjupumppu vanhan puisen sangon sijaan, jolloin vedensaanti oli helpompaa, ja ennen kuukauden loppua Keltainen talo alkoi näyttää kodilta Juliasta huolimatta.