Lipuitta, papereitta on tuo pursi pieni, soma; ei kuulu Brittein laivastoon mun tyttäreni oma.
Nyt kaikki kellot kaikukaa, jo koittaa uusi aika. Nyt pienet tossut vallitsee ja tuttipullon taika.
"Voi miten kaunista, Peter!" huudahti Carey-äiti aivan hehkuvana. "Sinä et ole milloinkaan näyttänyt sitä minulle!"
"Sinä puuhasit liian paljon yllämainitun hauskan pikku veitikan kanssa, vai mitä Nan, tarkoitan Nancy!" ja isä nipisti häntä korvasta ja nykäisi vallatonta suortuvaa.
Nancy oli mitä viehättävin olento silmäin katseltavaksi ja hänen kaunis ulkomuotonsa oli perinnöllistä. Sillä "kauniit Careyt" oli nimitys, joka jo kolmen sukupolven aikana oli kuulunut hänen isänsä perheen jäsenille, ja kun luutnantti Carey valitsi Margaret Gilbertin vaimokseen, oli hänellä onni saavuttaa seurapiirinsä viehättävimmän neidon rakkaus.
Niinpä kertomuksemme alkaessa Careyt saivat yhä pitää vanhan nimensä, sillä kaikille lapsille oli luonto-äiti ollut antelias, eikä tuttavapiiri voinut milloinkaan ratkaista kumpi tytöistä, Nancy vaiko Kathleen oli perheen kaunotar. Kathleen oli vaaleakutrinen hipiä muistutti ruusua ja kasvojenpiirteet olivat hienot, ei pieninkään puute häirinnyt hänen muotonsa harvinaista viehkeyttä. Kaikki hatut soveltuivat hänelle; kaikki värit sulautuivat hänen hiustensa väriin. Hän oli sisaruksista kaunein niin kauan kuin Nancy pysyi poissa näkyvistä, mutta sinä hetkenä kun tämä nuori neitonen näyttäytyi, joutui Kathleen varjoon. Nancy ärsytti, kipinöi, hehkui, Nancy oli toisinaan nyrpeä ja tuontuostakin tulistui; Nancyn silmiä täytyi alinomaa tutkistella, jos mieli tietää oliko mitään uutta sattunut hänelle itselleen tahi hänen lähimmälle ympäristölleen. Ellei häneen vilkaissut vähän väliä, joutui peräti takapajulle perheen tapahtumiin nähden; minuutissa tahi parissa hän saattoi lennättää kymmeniä sähkösanomia jollekin jostain. Kathleenin saattoi huoleti tunniksi tahi pariksi heittää oman onnensa nojaan mielenmuutosta pelkäämättä; hänen mielialansa vaihtelivat vähemmin, hänen luonteensa oli tasaisempi, hänen harrastuksensa nykyhetken tapahtumiin vähemmän kiihkeä ja elävä. Kathleenin luonne vaati elävöittämistä, Nancyn taltuttamista. Hänen vaikutteensa tulivat sisästäpäin, kuten niiden aina olisi tultavakin, vaikka ne silloin tavallisesti kaipaavat ulkoa tulevan voiman opastusta.
Nancy oli enemmän impulsiivinen kuin ahkera, enemmän jalomielinen kuin viisas, enemmän uskalias kuin harkitseva; kestävyyttä ei hänellä ollut liiaksi ja kärsivällisyyttä tuskin ensinkään.
Gilbert oli tulinen, kaksitoistavuotias, seikkailuhaluinen poika. Helposti hän syttyi tuleen, mutta ei palanut kauan, siksipä hänen halunsa vetikin uljaisiin tekoihin, hetkellisesti innostuttaviin ja nopeasti suoritettaviin, sellaisiin, joista voittaja suoriutuu paisuvin rinnoin, lakissaan sulka, ja jotenkin silmiinpistävä sulka parhaiten soveltuikin Gilbertille.
Peter-poika? Oh! Peter, nelivuotias, on parin sanoin kuvattu: täysiverinen naistenlumooja ja sydänten murtaja. Kaikkia pienen pojan muodostamiseen tarvittavia alkuaineita oli tässä käytetty, mutta joukkoon oli sekoitettu valkoista taikaa. Sääli ajatella niitä monia kymmeniä tyttövauvoja, joiden ehkä jo ennakolta oli kärsittävä polttavaa sydänvaivaa, koska eivät kaikki voineet mennä aikuisiksi tultuaan naimisiin Peterin kanssa.