Sävy, jolla sana lausuttiin, sai sen kuulumaan siltä kuin se olisi huudettu talonharjalta.
Tumma, pörröinen pää ja säikähtynyt silmäpari sukeltautuivat näkyviin valkean peitteen alta.
"Sinäkö makaat siistissä vuoteessasi keskellä päivää, survot patjat ja likaat pielukset tomuisine kenkinesi!"
Rebekka nousi jaloilleen syyllisen näköisenä. Tässä ei näyttänyt mikään anteeksipyyntö auttavan. Hänen rikostaan oli mahdoton selittää tai puolustella.
"Olen pahoillani, Miranda täti. Minusta tuntui niin oudolta; en tiedä mikä minua vaivasi."
"Kas niin, jos saat saman vaivan uudelleen kovin pian, niin meidän on otettava sen laatu selville. Järjestä vuoteesi kuntoon silmänräpäyksessä, sillä Abias Flagg raahaa tänne parhaillaan matka-arkkuasi, enkä salli millään ehdolla hänen nähdä huonetta tällaisessa siivossa; hän levittäisi siitä jutun ympäri kyliä."
* * * * *
Kun herra Cobb oli samana iltana hoitanut hevosensa talliin, nosti hän alleen keittiötuolin ja istahti vaimonsa viereen tuvan takapäässä olevaan eteisloukkoon.
"Tänään, äiti, minä toin vaunuissani pienen Randallin likan tänne Maplewoodista. Se on Sawyerin tyttöjen sukua ja jää heidän luokseen asumaan", kertoi hän istuutuessaan ja ottaessaan veistostyönsä käsille. "Hän on sen Aurelian tytär, joka karkasi Susan Randallin pojan kanssa samoihin aikoihin kuin me asetuimme tänne."
"Onko se kuinkakin vanha, se tyttö?"