"Minä olisin voinut olla.
Sinä olisit voinut olla.
Hän olisi voinut olla.
Me olisimme voineet olla.
Te olisitte voineet olla.
He olisivat voineet olla."
"Ole hyvä ja muodosta esimerkkejä."
"Minä olisin voinut olla iloinen.
Sinä olisit voinut olla iloinen.
Hän, se olisi voinut olla iloinen."
"Hän olisi kyllä voinut olla iloinen, koska sana 'hän' tarkoittaa henkilöä; mutta olisiko myöskin 'se' voinut olla iloinen?" kysyi miss Dearborn, joka piti saivartelusta.
"Miksikä ei?" kysyi Rebekka.
"Sana 'se' tarkoittaa eläintä tai esinettä tai —"
"Eikö sopisi sanoa kissanpojasta: 'Se olisi voinut olla iloinen, jos se olisi tiennyt, ettei sitä hukuteta'?"
"No ni-in", vastasi opettaja epäröiden, sillä Rebekan kysymykset tekivät hänet tavallisesti epävarmaksi, "kyllä niinkin; mutta seikka onkin siinä, että 'se' sanalla tarkoitetaan myöskin kasveja ja elottomia esineitä ja muita."
Rebekka mietti kotvan ja sitten hän kysyi:
"Onko villiruusuköynnös kasvi?"