"En nyt; minun pitää lähteä illalliselle." (Rebekka harrasti jotenkin ankaraa kuria.)
"Olisipa ylevää, jos sinä surmaisit meidät", sanoi Emma Jane uskollisesti, "vaikka sinä olet aina niin kovakourainen, kun sinä surmaat jonkun. Ehkäpä Elias ja Elisa rupeaisivat prinsseiksi?"
"Ne alkaisivat kirkua surmattaessa", huomautti Alice. "Tiedäthän, kuinka tyhmiä ne ovat leikeissä, kaikki muut paitsi Clara Belle. Ja jos näytämme niille lymykön, niin ne käyvät täällä aina ja varastavat kaiken niinkuin heidän isänsäkin."
"Eihän heidän silti tarvitse varastaa vaikka heidän isänsä sen tekeekin", vastusti Rebekka. "Ja muistakaa, ettette puhu siitä heidän kuultensa, jos tahdotte olla minun salaisia ystäviäni. Äiti on sanonut, ettei pidä koskaan puhua ihmisten kuullen pahaa heidän omaisistaan. Hän sanoo, ettei kukaan jaksa kestää sellaista ja että on ilkeätä häpäistä ihmisiä sellaisesta syystä, jolle he eivät mahda mitään. Muistakaa Minnie Urkkijaa!"
Tyttöjen ei ollut suinkaan vaikea muistaa Minnien juttua, sillä tämä draamallinen välikohtaus oli sattunut vain paria päivää aikaisemmin, ja Minnie itse oli kertonut siitä kylän joka tytölle sellaisin sanoin, joiden olisi luullut sulattavan kovimmatkin kivisydämet. Kuitenkin, koska juuri Rebekka eikä hän itse oli lähtenyt voittajana tästä verisin sanoin käydystä ottelusta, hautoi Minnie, sydän kiukkua tulvillaan, hirveitä kostotuumia.
RIVERBORON SALAISUUKSIA
Nuorten Simpsonien isä vietti hyvin pienen osan elämästään perheensä parissa, mikä seikka johtui niistä omituisista menettelytavoista, joita hän suosi hevoskaupoissaan tahi maanviljelyskalujen tai ajopelien "vaihdossa" — yleensä liiketoimissa, joihin hänen asiakkaansa eivät kauankaan pysyneet tyytyväisinä. Jokaisen onnistuneen yrityksen jälkeen Simpson istui vankilassa pitemmän tai lyhyemmän ajan.
Tällä kertaa herra Simpsonin oli pakko elää kotipiirinsä ulkopuolella syystä, että hän oli vaihtanut Rideout vainajan lesken reen Joseph Goodwinin auraan. Goodwin oli äskettäin muuttanut North Edgewoodiin eikä ollut koskaan ennen tavannut kohteliaasti ja vakuuttavasti käyttäytyvää Simpsonia. Goodwinin auran vaihtoi herra Simpson kiireimmiten eräälle Warehamin puolen miehelle, saaden tältä sitä vastaan iäkkään hevosen, jota omistaja ei tarvinnut, koska hän oli jättämäisillään kaupungin mennäkseen vuoden päiviksi tyttärensä luo. Simpson lihotteli ikäkulua eläintä muutaman viikon laiduntamalla sitä (myöhään illalla tahi varhaisina aamuhetkinä) milloin minkin naapurin heinämaassa, ja vaihtoi hevosen sitten erään Milltownin miehen kuomuvaunuihin. Tähän aikaan sattui Rideout'n leski kaipaamaan rekeänsä, jota hän ei löytänyt vanhasta ratasvajastaan. Rekeä ei ollut käytetty viiteentoista vuoteen, eikä sitä kenties olisi tarvittu vielä seuraavinakaan viitenätoista ajastaikana, mutta leski arveli, että kun se kerran oli hänen omaisuuttaan, ei hänen sovi eritä siitä noin vain syyttä suotta. Kyläläisten ajatustapa oli ylimalkaan epäluuloista, ja niinpä leski samana silmänräpäyksenä, jona hän huomasi rekensä kadonneen, tuli oitis ajatelleeksi Abner Simpsonia. Erityisesti juuri tämä vaihtojuttu oli kuitenkin niin monimutkainen, että poliisi sai työskennellä monta viikkoa, ennen kuin sen onnistui todistaa Abner Simpsonin rikollisuus kylän ja Rideout'n lesken tyytyväisyydeksi. Abner itse selitti olevansa kokonaan viaton ja kertoili naapureille, kuinka muuan punatukkainen ja ristihuulinen, täplikkääseen nuttuun pukeutunut mies oli eräänä aamuna, päivänkoiton aikaan, herättänyt hänet ja tarjonnut hyvää rekeä sellaisesta vanhasta hedelmänpuserrusvehkeestä, joka oli silloin ollut hänen pihallaan. Kauppa olikin solmittu ja sitten salaperäinen vieras oli nostanut puserruskojeen rattailleen ja kadonnut seuraavaan tienmutkaan. Eikä häntä sen koommin ollut näkynyt eikä kuulunut.
Tavallisissa maalaiskouluissa ei juuri tapaa ylenmääräistä hienotunteisuutta tahi ritarillisuutta, ja niinpä Riverboronkin koululasten kesken kierteli lukemattomia sanansutkauksia ja laulunpätkiä, joissa käsiteltiin Simpsonin juttua. Se on kuitenkin lasten kunniaksi tunnustettava, ettei näitä nerontuotteita koskaan luettu aivan isoon ääneen eikä Simpsonin lasten saapuvilla ollessa.
Rebekka Randall oli aivan samaa ainesta ja hänen tuttavuussuhteensa olivat samoja kuin toverienkin, joten on työläs selittää, miksi juuri hän erityisesti inhosi alhaista juoruamista ja pysyttäytyi siitä vaistomaisesti erillään.