Rouva Cobb ymmärsi tilanteen silmänräpäyksessä ja selitti, että hän pystyi poistamaan melkeinpä minkälaiset tahrat hyvänsä lähes kaikenlajisista kankaista, ja Jerry setä riensi vahvistamaan hänen vakuutustaan todistaen, että äiti kyllä puhdistaa minkälaisen puvun tahansa. Joskus hän tosin syövytti itse kankaan samalla kuin tahrankin, mutta kätevä ihminen hän oli näissä hommissa, tämä äitimuori.
Vahingoittunut puku riisuttiin Rebekan yltä ja upotettiin melkein kokonaan tärpättiin; ja tyttö sai istua juhlapöytään rouva Cobbin siniseen karttuunivaippaan kietoutuneena.
"Älä anna tällaisen tapaturman tärvellä ruokahaluasi, lapsi", sanoi rouva Cobb hyväillen. "Minulla on kermakakkua ja hunajaa sinun varallesi. Ellei tärpätti nyt tepsi, niin minä koetan räätälinliitua, magnesiumia ja kuumaa saippuavaahtoa. Ja ellei tämäkään auta, niin isä saa juosta lainaamaan Stroutilta hiukan sitä pulveria, jota Martta osti Milltownista poistaakseen sillä viinimarjatahrat morsiuspuvustaan."
"En ole vielä oikein jaksanut käsittää tätä värionnettomuutta", sanoi Jerry setä leikillisesti ojentaessaan Rebekalle hunajaa. "Kun siltaan on kiinnitetty julistuksia, joissa sanotaan, että se on 'Maalattu' niin näkyvästi, ettei edes sokeainopistokaan voisi olla niitä huomaamatta, niin minun on vaikeata ymmärtää, kuinka sinä puutuit koko kaiteisiin."
"Minä en huomannut julistuksia", sanoi Rebekka alakuloisesti.
"Luultavasti näin vain vesiputouksen."
"Putous on ollut siinä asemillaan aikojen alusta saakka ja arvatenkin se pysyy siinä tuomiopäivään asti, niin ettei sinulla olisi ollut niin hirveätä hätää sen katselemiseen. Lapset ovat hirmun syvämielisiä, äiti; mutta kaiketi meidän on koetettava ymmärtää heitä", jatkoi hän iskien silmää vaimolleen.
Kun illallinen oli korjattu, tahtoi Rebekka ehdottomasti pestä astiat ja kuivata ne sillä aikaa kun rouva Cobb käsitteli hänen pukuaan tarmolla, joka selvästi osoitti, kuinka vaikealuontoinen tämä tapaus oli. Tavan takaa pistäytyi Rebekka askareensa lomassa huolestuneena katselemaan, missä määrin Cobbin emännän vaivannäkö tuotti tuloksia, ja välillä oli myös Jerry setä puuhassa jaellen hyviä neuvoja.
"Sinun on täytynyt kokonaan maata sillalla, hyvä lapsi", sanoi rouva Cobb, "sillä väri ei ole syöpynyt yksin hihoihin, kaulukseen ja rintamukseen, vaan se peittää leningin koko etupuolen."
Kun puku alkoi näyttää hiukan ihmismäisemmältä, ilostui Rebekan mielikin vähitellen. Vihdoin hän vei puvun pestynä kuivumaan ulkoilmaan ja palasi sitten jälleen arkihuoneeseen.
"Voisinkohan minä saada pienen paperinpalasen?" kysyi hän. "Kirjoittaisin muistiin runon, jota parhaillaan mietiskelin silloin, kun makailin värikylvyssä."