"Ahaa, te siis asutte maalaistalossa, niinkö? Missä päin se on? Lähellä
Maplewoodiako, jossa tulit vaunuihin?"
"Lähellä? Hoh, sinne on kai satoja peninkulmia! Me tulimme Temperancesta junalla. Sitten me ajoimme hevoskyydillä Ann-serkun luo ja nukuimme yötä siellä. Sitten me aamulla nousimme taas ja ajoimme hirmuisen pitkän matkan ennen kuin olimme Maplewoodissa, josta postivaunu lähtee. Meidän talomme on ihan yksinäisellä paikalla, mutta koulu ja rukoushuone ovat Temperancessa ja sinne on vain kaksi mailia. Täällä teidän vieressänne on melkein yhtä hauskaa kuin rukoushuoneen kellotapulissa. Minä tunnen erään pojan, joka kiipesi meidän tapuliimme. Hän sanoi, että ihmiset ja lehmät näyttivät sieltä katsoen vallan kärpäsiltä. Emme ole vielä kohdanneet ihmisiä, mutta minä olen hiukan tyytymätön siihen, miltä lehmät näyttävät. Ne eivät tunnu niin pieniltä kuin olin toivonut, mutta" — hän jatkoi ilostuen — "eiväthän ne sentään näytä täältä yhtä isoilta kuin aivan vierestä katsoen, eiväthän?"
Herra Cobb pyyhkäisi suutaan kädenselällä ja haukkoi ilmaa. Hänestä tuntui samalta kuin jos häntä olisi lennätetty vuorenharjalla huipulta toiselle hänen saamatta aikaa henkäistä välillä.
"Minä en oikein pysty arvaamaan teidän talonne paikkaa", sanoi hän, "vaikka olen kyllä käynyt Temperancessa ja kulkenut niitä teitä. Mikä teidän perheenne nimi on?"
"Randall. Äidin nimi on Aurelia Randall, ja meidän Hanna Lucy Randall, Rebekka Rowena Randall, John Halifax Randall, Jenny Lind Randall, Markiisi Randall, Fanny Elsler Randall ja Miranda Randall. Äiti on antanut nimen toiselle puolelle meistä ja isä toiselle puolelle; mutta kun Mira syntyi, niin he kumpikin ajattelivat, että hänet on ristittävä Riverboron Miranda tädin kaimaksi. He toivoivat, että siitä olisi jotakin hyötyä; mutta kun ei siltä näyttänyt, niin me aloimme sanoa häntä vain Miraksi. Meidät on kaikki ristitty jonkun erityisen henkilön mukaisiksi. Hanna Lucy on se Hanna, joka istuu ikkunassa ja solmii kengännauhojaan, ja minä olen peräisin Scottin Ivanhoesta, John Halifax oli erään kirjan sankari; Mark sai nimen setänsä, Markiisi de Lafayetten mukaan, joka kuoli kaksosena. (Kaksoset kuolevat usein ennen kuin ehtivät täysikasvuisiksi, tiedättekö sen, herra Cobb?) Me emme kuitenkaan sano häntä Markiisiksi, vaan lyhyesti Markiksi. Jenny on erään laulajattaren ja Fanny erään ihanan tanssijattaren kaima; mutta äiti väittää, että ne nimet epäonnistuivat, sillä Jenny ei saa ainoatakaan säveltä kurkustaan ja Fanny on jokseenkin kankeakoipinen. Äiti tahtoisi sen vuoksi hylätä heidät keskimmäiset nimensä, mutta hän pelkää, että sellainen olisi vääryyttä isää kohtaan. Äiti sanoo, että meidän täytyy aina olla isän puolella, sillä hän sai kokea pelkkää vastoinkäymistä elämässä; eikä isä olisikaan kuollut, ellei hänellä olisi ollut kaikessa niin huono onni. Pelkään, että muuta ei meissä ole kertomista", päätti tyttö vakavissaan.
"Siunatkoon! Luulisin tämän jo riittävän!" huudahti herra Cobb. "Eipä ollut enää monta nimeä jäljellä, kun teidät kaikki oli ristitty. Sinullapa on vankka muisti! Sinun ei kai ole työläs oppia läksyjäsi, vai mitä?"
"No, ei pahasti. Vaikeinta on saada hankituksi kenkiä, joilla voisi käydä koulussa läksyjä saamassa. Nämä, mitkä minulla on jalassani, ovat upouudet, ja niiden täytyy kestää kuusi kuukautta. Äiti vaatii minua aina säästämään kenkiäni. Niitä ei voi säästää muulla tavoin kuin kiskomalla ne jalasta ja kävelemällä avojaloin; mutta Riverborossa minä en saa tehdä niin, sillä se olisi Miranda tädille häpeäksi. Nyt minä saan käydä koulua tarpeeksi asti, kun jään asumaan Miranda tädin luo, ja kahden vuoden kuluttua pääsen Warehamin opistoon. Äiti sanoo, että sen pitäisi olla minulle opiksi. Kun olen läpäissyt koulun, niin minusta tulee maalari, samanlainen kuin neiti Rosskin on. Siksi minä ainakin luulen tulevani. Äiti sanoo, että minun pitäisi ruveta opettajaksi."
"Eihän teidän kotinne liene sama talo, jonka Hobb ennen muinoin omisti, vai mitä?"
"Ei, tämä on pelkästään Randallin talo — siksi äiti ainakin sitä sanoo. Minä sanon sitä Hopeapuron taloksi."
"Luulen, että on samantekevää miksi sitä sanotaan, kunhan ihmiset vain tietävät missä se on", huomautti herra Cobb kuivanjärkevästi.