— Ei ole mukanakaan sellaista selässä kannettavaa säkkiä. Mutta muistelee tämä suukoppula saaneensa jotain kuumaa tänne nahkasäkkiin.
Iltapakina.
Anaskilla ei ollut tapana tuppautua toisten keskinäisiä puheita sotkemaan, josta syystä harvemmin nähneet luulivat häntä huonokuuloiseksi. Niinpä hän toista päivää Aisamäessä majaillessaan kuuli keskustelun, josta joku olisi kysynyt kunniansa perään, vaan Anaski sille vain salaisesti nauraa hymähti. Talon miehellä oli näet ulkotöille lähtö ja kun hän tapasi tuvan edessä emäntänsä, sanoi hän sille:
— Ota sinä pois avain ruokahuoneen ovelta. Tuo Anaski saattaa siepata sieltä leivän konttiinsa.
— Mitä joutavaa, kuului emäntä sanovan. — Ei ulvova susi pahaa tee… Suuri valehtelija koko ukko.
Tämä se Anaskin sai hymähtämään.
Toisessa yöpaikassa ei tullut enää kukaan pyytämään "pelimannikseen", vaikka hän iltahämärissä omaksi ja talon lasten huviksi kitkuttelikin vähän aikaa "oikein hupsua" ja "tie uunille".
Vanhemman väen kokoonnuttua kääntyi puhe vakavampiin asioihin, Isäntä sattui kysymään, mistä asti Anaski on matkustellut, jolloin tarjoutui sopiva tilaisuus antaa aisamäkeläisten ymmärtää mikä mies hän on.
— Tulihan sitä ennen aikaan liikutuksi melkein ympäri Suomen, sanoi Anaski. Ihmiset olivat vielä siihen aikaan tuhmempia ja pahempinäköisiä ja minuakin tarvittiin. Pitipä käydä kerran Pietarissakin.
— Vai Pietarissa asti. Näinkö vain talo talolta, jalkapatikassa?