Isäntä kiirehti heti aamiaisen syötyä järvelle. Hän otti kaksi vakkaa. Anaski tarttui konttiinsa.
— Antaa olla kontin täällä, huomautti isäntä. Tullaan taas iltasilla tänne kylpemään ja syömään.
— Joutaahan olla kontti miehen mukana.
Järvelle tultua sai Anaski määräämisvallan.
Hän vei muutaman saaren lähelle ja viitaten kädellään hän virkkoi:
— Potkekaahan tuosta oikealle kädelle, niin ei ole särensintit vastuksina, Minä menen tänne saaren taakse merkitsemään nostinpolvia toisille apajille.
Mutta kun miehet olivat polkeneet ja vetäneet vähän matkaa, tarttui nuotta niin kovasti kiinni, ettei liikahtanut, vaikka kuinka olisi kiskonut.
— Nyt se on "topissa", virkkoi köyden vetäjä.
— Siellä on varmaan hukkunut tukki, arveli isäntä ja alkoi vetää venettä puuttumapaikalle. Eipä tunne Anaskikaan kaikkia puuttoja. Tuossa se on. Onkohan se hako tai juurikka, koska ei irtaudu. Ota airo ja irtauta sillä.
Renki upotti aironsa. Se kolahti kiveen.