— Se asia selviää, kun minä selitän, sanoi Anaski vakavasti. Mökkiläisen on maksettava isännälleen kolmas osa eloista, niin silloin jälkivuosina täytyi nostaa kappa kuin kappa. Vaan näinä vuosina, kun jaetaan riihisäkeistä isännälle ja meille, niin minä nostan sen kolmannen kerran kapan pohjapuolella ja sanon että isännälle pitää antaa kukkura kappa. Mitä se vähänäköinen siitä ymmärtää, on vain hyvillään, kun on niin hyvä mökkiläinen, että antaa kukkura kappoja.
— No onko se niin vähänäköinen, ettei huomaa säkistään, kuinka paljon suurempi teille tuli?
— Miksikä se ei huomaisi, vaan siinäkös minä seisotan säkkiäni sen tarkastettavana. Poika vaihtaa säkkiä joka toisen kapan perästä ja kantaa jälestä aittaan.
— Hyvä on poikakin vaarilla.
— Pitää sen toki suuhunsa päin katsoa pienuudesta pitäen.
— Vaan eikö isäntänne pääse tietämään, miten hänelle niitataan, kun kerrotte muille?
— No mitäpähän se osannee tulla Helsingistä asti kyselemään, enkä minä muille kerrokaan.
— Se tuo mahtaa olla. Mitenkäs paljon tässä lehmiä elätetään?
— Ei tässä omilla heinillä elätä kuin kaksi sarvikasta, vaan kun on heinäntekoaikana yöllä liikkeessä, niin sillä lailla viepi kolmekin.
— Miksikä yöllä?