— Onhan sitä minustakin toisinaan hyötyä, kehäsi Anaski naurahtaen. Ja ehkä tämä tapaus saattaa sinut lehmilliseksikin, kun vain et vähemmällä helpota.
Mökin mies lähti hakemaan apulaisia tavaroittensa etsimiseen, vaan Anaski jäi mökkiin makailemaan. Iltahämärässä hän jo odotteli tavaran hakijoita ja kävi raikkoamassa latokommakkoon lehmälle suojapaikkaa. Viimein miehet tulivat ja olivat hyvin pouhakkana urhotyöstään.
— Mistäs tavarat löytyivät? kysyi Anaski outona.
— Tuoltapa löytyivät lankosi mökiltä, vastasi apulaisena oleva mies.
— Eipä olisi uskonut sitä Mikkoa. Tunnustiko tuo?
— Vai tunnusti! Väitti kiven kovaan ettei heillä ole, mutta me haettiin ylös.
— Antoiko sitten mielellään?
— Jopa antoi. Syyti sen tuhannen hamppua kartanolle ja kiroili vain muiden kantamiksi.
— Tokko rupesi sovinnolle?
— Ei ensin aikonut, mutta viimein lupasi tynnyrin perunoita.