Tuskin oli tunti kulunut aikaa, kun hän palasi ja levitti lankonsa eteen pöydälle kolmesataa markkaa eri kokoisia rahoja ja sanoi:
— Siinä on rahaa. Annappa nyt kuusi markkaa.
Lanko ihmettelemään.
— Mistä sinä nämä sait?
— Tuolta kauppaneuvos J:ltä.
— Miten sinä sanoit?
— Sanoin vaan, ettei sinulla ole rahaa yhtään markkaa.
— No, mutta sinähän alennat tällaisilla teoilla minun maineeni.
— Ole joutavata, sanoi Metka. Ei raha alenna mainetta. Se tuo on häpeä, ettei sinun arvosellasi miehellä ole rahaa… Annahan ne kuusi markkaa.
Markat tulivat, sillä nyt ei ollut mitään esteitä. Lanko sai toimittaa rahat takaisin, mutta samalla hän selitti, ettei ole vastaisuudessa annettava hänen maksuansa vastaan.