— Olisihan siinä, mutta sisar on herennyt niin häjyksi, että pois minä matkustan.
— Taidat puhua liikoja, epäili kauppaneuvos. Eipä siitä ihmisestä ole ennen sellaista kuulunut.
— Ei se nytkään muille, vaan minulle, selitti Metka. Jokaisesta markasta pitäisi tehdä tili mihin sen panee. Kuka tätä kärsii.
— Kyllä sisaresi on oikeassa, puolusti kauppaneuvos. Jokaisessa hyvin järjestetyssä liikkeessä ja taloudessa merkitään pennikin, jopa että markka.
— Ei minun taloudessani merkitä, sanoi Metka. Annahan kolmekymmentä markkaa, että pääsen lähtemään.
— Älä lähde minnekään, ole paikallasi.
— En ole.
Kun kauppaneuvos huomasi taivuttelunsa turhaksi, antoi hän pyydetyn summan.
Lähtö ei kumminkaan tapahtunut aivan määrälleen. Luonnollisena viivykkinä oli ensinnäkin läksiäisten vietto, monta muuta lisäksi. Suoraluontoinen mies ei poistu paikkakunnalta järjestämättä asioitansa. Niinpä Metkakin vielä lähtönsä viime hetkenä poikkesi kauppaneuvoksen luokse ja virkkoi:
— Poikkesin ennen lähtöäni sanomaan, että koska sinä haluat pitää tarkan ja järjestetyn kirjanpidon taloudessasi, niin ehkäpä merkitsetkin ne minulle lainaamasi kolmekymmentä markkaa epävarmojen saamisten joukkoon.